Mitä kirjakaupoissa tapahtuu todella?

Kirjailijaliitto järjesti viime viikolla paneelikeskustelun otsikolla "Mikä kustantamoissa tapahtuu todella", ja paikalle oli kutsuttu niin kustantajia kuin kirjailijoita aihetta valottamaan. Tuula-Liina Variksen johtama keskustelu lähti hieman kankeasti käyntiin, kunnes tuli ilmi, että paikalta puuttuu yksi tärkeä toimija: kirjakauppias.
Sofi Oksanen moitti kustantamoja huonoista markkinointitaidoista ja puhui kustantajan välinpitämättömyydestä kirjakauppoja kohtaan. Kirjoja ei voi myydä jos niitä ei ole kaupassa. Yllättäen kävi selväksi, että se ei välttämättä ole kustantajan vika. Niklas Herlin totesi, että mm. Teoksessa yritetään tehdä korkealaatuisia kirjoja ja saada ne ihmisten luettaviksi, mutta "jakelukanava ei ole kuosissa". Teoksen kirjoja on vaikea saada kauppojen hyllyille, mikä on tietysti kaikkien, niin kustantajan kuin kirjailijoiden ongelma.
Otavan Leena Majander-Reenpää vahvisti, että kirjakauppiaat eivät halua ottaa myyntiin niin paljon kirjoja kuin kustantamot toimittaisivat. Yksi kirjakauppaketju on jopa lähettänyt kustantajille kirjeen, jossa kielletään liian laajan kirjavalikoiman levittäminen. Erityisesti vähälevikkistä kirjallisuutta ei pidä kauppoihin toimittaa. Kaupat eivät halua täyttää varastojaan, vaan suostuvat ottamaan myyntiin vain niitä kirjoja, jotka myyvät hyvin.
Tilanne kuulostaa ei-hitti-kirjailijoiden kannalta aika vaikealta. Ja myös lukijoiden, ostajien. Jos tarjolla on vain myyntimenestyksiä, ostajalle ei jää edes vapautta valita toisin.
Marketeissa on kuulemma laajimmat valikoimat!
Seuraavan kerran keskusteluun kannattaisi pyytää mukaan pari kirjakauppiastakin.

Sofi Oksanen ehdotti, että kustantaja voisi harrastaa täsmämarkkinointia, kohdistaa esimerkiksi Lapista kertovan kirjan mainostamista pohjoisen lehtiin. Markkinointiin pitäisi saada enemmän ajantasaista osaamista. Ja tietoa omista kirjailijoista. Markkinointihemmot eivät välttämättä tiedä, mistä talon kirjailijat ovat esimerkiksi kotoisin, missä asuvat.
Yleisöstä kommentoitiin, että juopa menestyskirjailijoiden ja vähemmän myyvien kirjailijoiden välillä vain kasvaa. Markkinoidaan vain myyviä, ja yritetään saada kumuloitua näiden teosten tuomaa voittoa. WSOY:n Anna Baijars puolusti kustantajia ja totesi, että heillä ainakin julkaistaan paljon runoutta ja käännetään klassikkoja. Mutta "kuten jokainen tietää omasta huushollin pidostaan" että parempina aikoina on enemmän varaa tehdä asioita ja huonompina aikoina vähemmän. Nyt eletään niitä jälkimmäisiä.

Hannu Raittila muistutti, että kirjailijat ja kustantajat ovat samalla asialla, toimivat kirjallisuuden puolesta ja edistävät sitä. Mutta kun ennen kustantaja pyrki saamaan toiminnastaan juuri sen verran tulosta, että pystyi toimintaa jatkamaan, nyt on ruvettu tekemään bisnestä. Vastakkain ovat pörssi ja katedraali. Kirjallisuutta tuotetaan hitaassa rytmissä, johon kvartaaliajattelu ei vain sovi.

Kun panelisteja oli runsaanpuoleisesti, keskustelu jäi hiukan hajanaisiksi heitoiksi, mutta jatkui pienemmissä porukoissa. Pöydissä puhuttiin mm. kirjailijan ja kustannustoimittajan suhteesta, tekijänpalkkioprosenteista ja tiedonkulun ongelmista. Usein kirjailija joutuu aivan liian kauan odottamaan palautetta käsikirjoituksestaan. Erityisesti tieto kielteisistä päätöksistä jämähtää jonnekin matkan varrelle.

Sähkökirjaakin sivuttiin. Joku piti sitä kiusallinena, toinen odotti kovin. Pirkkalaiskirjailijat saavat tietoa sähkökirjasta maaliskuun kuukausikokouksessa 25.3.10, kun alustajaksi tulee Lauri Dammert Umpihanki mediasta.