Kaupungin sydän sykki rumpujen tahtiin

(valokuvat: Tuija Välipakka)

Tapahtumien yö, Tampereen Keskustori, 6.8.2009

Kaupunki nielee sinut, ellet keksi koko universumia uudelleen,
kaupunki nielee sinut, märän asfaltin silmänurkassa pikikyynel.

Olipa harvinaisen messevää olla pirkkalaiskirjailija Tapahtumien yössä Tampereella tänä vuonna! Me hyppäsimme kerrankin mukaan tapahtumien virtaan tekijäryhmänä, ja loihdimme komean runoteoksen. Useita satoja katsojia kuunteli keskittyneesti, jopa haltioituneina, kun Legioonateatterin lattarirytminen rumpuryhmä La Murga esitti Palanderin talon edessä pirkkalaisten ketjurunon Kaupungin sydän.

Kaupunki on Morkku ja ratapihan peltimakasiinit ja

Erkkilän rautatiesilta, kevään ´18 massateloitusten aitiopaikka.

Se on valkomesikkä Sammonkadun postin paikkeilla,

jauhokoisa Rantasen talkkunapussissa.

Haulitorni.

Se on kirjasto, jossa emgirantti uurastaa

oppiakseen tämän kielen. Se on päivä, jona älysin:

runo voi olla muutakin kuin säkeitä mittojen korsetissa.

Kaupungin sydän on kirjailija Tuija Välipakan kokoama runosikermä, jossa on runoja kirjailijoilta Kirsi Kunnas, Kari Aronpuro, Arto Lappi, Kristiina Wallin, Maria Syvälä, Ulla Vaarnamo, Harri István Mäki, Vilja-Tuulia Huotarinen, Maire Martikainen, Niina Hakalahti, Katariina Romppainen, Jussi Rusko, Juha Siro, Kirsti Kuronen, J.K.Ihalainen ja Tuija Välipakka.

Ja alati samana, alati muuttuvaisena peilaa Näsijärvi.

Jokainen kuusi, mänty, rantakallio ja sammaleinen kivi

juuri oikealla paikallaan.

Pikkulintukonserton taustalla kumisee kaupunki.

Hirvipariskunta on nähty UKK-instituutin takana,

Kaupin metsän sydämessä.

Runoteos tuntui uppoavan upeasti yleisöön. Aplodit raikasivat ja monen mielestä runo-rumpu-esitystä olisi seurannut paljon pitempäänkin. Tästä on helppo päätellä, että vastaavanlaista taiteiden välistä yhteistyötä kannattaa jatkaa! Olisiko ideoita seuraavaan Tapahtumien yöhön?

Ja nyt yöllä sytytät rävähtämättömät valosi

karkottamaan taivaan ja sen savuisen

harmaan kuun ja tähtien kalpeat varjot

valvomaan autioita katuja, pimeitä

huoneita, uniamme

mutta et tavoita meitä, kaupunki,

olemme hyljänneet sinut,

olet yksin.

Ps. Poimin em. sitaatit sieltä täältä runosikermää, ja tunnen piston sydämessäni: Teos oli toki tarkoitettu juuri esitettäväksi eikä niinkään luettavaksi.