Tuula-Liina Varis Pirkkalaiskirjailijoiden vieraana
26.3.09 Telakka.
Kuka meistä kirjailijoista kehtaa tunnustaa tutuille, kuinka vähän rahaa yhdestä kirjasta heruu sen tekijälle? Niinpä. Ei ole järin inspiroivaa mennä julistamaan maailmalle, että tämä suuri kirjallinen nero tässä venyttää senttiä köyhyysrajan alapuolella.
Mutta kipeistäkin asioista kannattaisi puhua, nostaa kissa pöydälle, jotta tilanteeseen saataisiin joskus muutos. Tähän avoimuuteen ja rehellisyyteen pirkkalaiskirjailijoita patisti Kirjailijaliiton tuore puheenjohtaja Tuula-Liina Varis, joka kävi kuukausikokouksen vieraana maaliskuun viimeisenä torstaina Telakalla.
Suoruuteen on kyllä syytä, todettiin alustuksen jälkeisessä keskustelussa. Aika moni kirjallisen alan ulkopuolella luulee, että kirjailijat elävät hyvinkin vauraasti. Julkisuudessa kerrotaan satumaisia lukuja muutaman menestyjän verotuloista ja ehkäpä isot kirjallisuuspalkinnotkin omalta osaltaan luovat harhaa kirjailijoiden makeasta elämästä.
Mutta itsehän me tiedämme, missä todellisuudessa sanataiteilijat elävät. Yhdestä kirjasta kirjailija saa bruttona pari, kolme euroa - lastenkirjailija vielä vähemmän - ja apurahat laahaavat kaukana jälkijunassa, kun niitä suhteutetaan siihen, paljonko eläminen ja asuminen maksavat nykyisessä Suomessa. Viime vuosina yksityisen tuen osuus apurahoista on kasvanut. Sekin lisää epävarmuutta: kuinka tälle tuelle käy jatkossa, jos ja kun säätiöiden tuotot ovat sulaneet talouskriisin myötä?
Eläkeasiat ovat rempallaan, tuoreet parannukset koskettavat lähinnä nuorempaa kirjailijasukupolvea, heitä, jotka alkavat nostaa eläkettä noin 30 vuoden kuluttua. Takaisin 15 vuoden apurahat!
Silti kirjoja ostetaan. Kustannustaloissa voidaan lihavasti. Ainoa, jolla menee taloudellisesti huonosti on kirjailija. Onko reilua, että juuri kirjailija on kirjankustannusprosessissa se tyyppi, joka saa käteensä vähiten rahaa?
Mennäänkö lakkoon?
Onneksi Kirjailijaliitolla on nyt topakka puheenjohtaja, joka varmasti on nainen paikallaan ajamaan jäsenistön etua näissä tärkeissä kysymyksissä. Rivijäsenkin voi tehdä osuutensa, muun muassa viedä liittoon sanaa siitä, millaisia kustannussopimuksia ja tekijänpalkkioprosentteja viime aikoina onkaan nenän eteen toimitettu.
Telakalla kokoontui muuten aika iso joukko pirkkalaiskirjailijoita, kolmisenkymmentä, vaikka kokous järjestettiin nyt arki-iltana eikä perjantaina, kuten totuttu tapa on ollut. Telakan atmösfääri oli mainio, siellä voisi kokoustaa toistekin, kunhan se ravintolalle sopii. Huhtikuun lopulla ei sovi, joten näkemisiin MAANANTAINA 27.4. Kahvila Valossa klo 18.30. Silloin saamme myös vieraan Kirjailijaliitosta - toiminnanjohtaja Päivi Liedeksen. Hyvin on vielä aikaa kaivaa Google-sopimus pöytälaatikosta.
Katariina
Mutta kipeistäkin asioista kannattaisi puhua, nostaa kissa pöydälle, jotta tilanteeseen saataisiin joskus muutos. Tähän avoimuuteen ja rehellisyyteen pirkkalaiskirjailijoita patisti Kirjailijaliiton tuore puheenjohtaja Tuula-Liina Varis, joka kävi kuukausikokouksen vieraana maaliskuun viimeisenä torstaina Telakalla.
Suoruuteen on kyllä syytä, todettiin alustuksen jälkeisessä keskustelussa. Aika moni kirjallisen alan ulkopuolella luulee, että kirjailijat elävät hyvinkin vauraasti. Julkisuudessa kerrotaan satumaisia lukuja muutaman menestyjän verotuloista ja ehkäpä isot kirjallisuuspalkinnotkin omalta osaltaan luovat harhaa kirjailijoiden makeasta elämästä.
Mutta itsehän me tiedämme, missä todellisuudessa sanataiteilijat elävät. Yhdestä kirjasta kirjailija saa bruttona pari, kolme euroa - lastenkirjailija vielä vähemmän - ja apurahat laahaavat kaukana jälkijunassa, kun niitä suhteutetaan siihen, paljonko eläminen ja asuminen maksavat nykyisessä Suomessa. Viime vuosina yksityisen tuen osuus apurahoista on kasvanut. Sekin lisää epävarmuutta: kuinka tälle tuelle käy jatkossa, jos ja kun säätiöiden tuotot ovat sulaneet talouskriisin myötä?
Eläkeasiat ovat rempallaan, tuoreet parannukset koskettavat lähinnä nuorempaa kirjailijasukupolvea, heitä, jotka alkavat nostaa eläkettä noin 30 vuoden kuluttua. Takaisin 15 vuoden apurahat!
Silti kirjoja ostetaan. Kustannustaloissa voidaan lihavasti. Ainoa, jolla menee taloudellisesti huonosti on kirjailija. Onko reilua, että juuri kirjailija on kirjankustannusprosessissa se tyyppi, joka saa käteensä vähiten rahaa?
Mennäänkö lakkoon?
Onneksi Kirjailijaliitolla on nyt topakka puheenjohtaja, joka varmasti on nainen paikallaan ajamaan jäsenistön etua näissä tärkeissä kysymyksissä. Rivijäsenkin voi tehdä osuutensa, muun muassa viedä liittoon sanaa siitä, millaisia kustannussopimuksia ja tekijänpalkkioprosentteja viime aikoina onkaan nenän eteen toimitettu.
Telakalla kokoontui muuten aika iso joukko pirkkalaiskirjailijoita, kolmisenkymmentä, vaikka kokous järjestettiin nyt arki-iltana eikä perjantaina, kuten totuttu tapa on ollut. Telakan atmösfääri oli mainio, siellä voisi kokoustaa toistekin, kunhan se ravintolalle sopii. Huhtikuun lopulla ei sovi, joten näkemisiin MAANANTAINA 27.4. Kahvila Valossa klo 18.30. Silloin saamme myös vieraan Kirjailijaliitosta - toiminnanjohtaja Päivi Liedeksen. Hyvin on vielä aikaa kaivaa Google-sopimus pöytälaatikosta.
Katariina
0 kommenttia:
Lähetä kommentti
Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]
<< Etusivu