Pirkkalaiskirjailijoiden toiminnan tavoitteena on innostaa ihmisiä lukemaan ja tuoda kirjailijoita lähemmäksi lukevaa yleisöä. Tämä blogi on avoin foorumi Pirkkalaiskirjailijat ry:n jäsenille. Sen kautta haluamme antaa lukijoillemme näköalan kirjailijan arkeen ja juhlaan.

perjantai 27. helmikuuta 2009

Risto Lindroosin kirjailijaesittely

Tampere 27.2.2009. Olen Risto Kalervo Lindroos.Olen syntynyt 6.1.1950 Tampereella. Jo 50-ja 60 luvuilla Kurun Luoteenkylän kansakoulussa ja Kurun kansalaiskoulussa tunsin palavaa viehtymystä kirjoittamiseen. Lähdin oppivelvollisuuteni suoritettuani 1965 Ruotsiin töihin.Työskentelin 1965-1967 Mölneby-nimisellä paikkakunnalla ; kärräsin ja lastasin tiiliä tiilitehtaalla ja naulailin trukinlavoja ja silakkalaatikoita Ekmanin velvesten sahalla. Palasin Tampereella kevättalvella 1967 ja menin moottorikorjaamoon mopolähetiksi. Ajoin seuraavana vuonna 1968 ajokortin, joka heltisi ensimmäisellä yrittämällä. Ajokorttini on muuten edelleen voimassa, vuoteen 2020 saakka ! Armeijaan lähdin alkuvuodesta 1970, ja sotilasurani kehitys oli se, että olin ensin alokas, sitten ratsumies, sitten keittiömies. Palvelin niin hyvin, että sain kaikilta osin kiitettävän sotilaspassin ja korpraalin arvon. 80- luvulla kertausharjoituksissa minut ylennettiin alikersantiksi.
Varsinainen kirjailijantyöni on alkanut jo 60-luvun lopulla, jolloin liityin Tampereen Työväenopiston kirjoittajapiiriin, jossa opettajanamme aluksi oli kirjailija Reino Mantere. Se oli todella kirjoittamiseen innostava kirjoittajapiiri, jossa antaumuksella syvennyimme teksteihimme. Tunnusomaista kirjoittajapiirille oli luova yhteenkuuluvaisuuden henki. Monista tuohon kirjoittajapiiriin osallistuneista ovat myöhemmin julkaisseet hyvät arvosanat saaneita teoksia ja kirjoituksia. Kirjoittajapiiriin tuli opettajaksemme myös kirjailija Tauno Kaukonen, myöhemmin Orvokki Autio, Kullervo Järvinen ja Väinö Kirstinä, joille kaikille olen suuret kiitokset velkaa rohkaisusta, opetuksesta ja myönteisestä suhtautumisesta kirjoittamiseen. Olen ollut myöhemmin sitten Saara Kesävuoren, Niina Hakalahden ja Tuija Välipakan opissa, kunnioitan ja rakastan heitä ja kiitän heidän panoksestaan kirjailijantyöni edistämiseksi. Ensimmäisen käsikirjoitukseni ERIKOINEN PÄIVÄKIRJA vein henkilökohtaisesti Jyväskylään Gummerrukselle 1974. Käsikirjoitus kuitenkin palautettiin, ja oli kustantajan edustaja Juhani Syrjä kirjoittanut lähetekirjeeseen ystävällisen palautteen, jonka mukaan käsikirjoitus ei sellaisenaan kustannettavaksikelpaa !? " Hieman enemmän aikaa ja tupakkaa - jos olette tupakkamiehiä"- kirjoitti Juhani Syrjä silloin.
Vaikka käsikirjoituksiani on hylätty pitkälti toistasataa, en ole lannistunut. Tosin ihmettelen kustantajien nurjamielistä asennetta julkaista varsinkin lyriikkaa. En ymmärrä sitä skitsofreniaa : toisaalta huudetaan runouden perään, mutta samalla kustantajat hyljeksivät runouden kustantamista.
Kirjailija Tauno Kaukosen kehoituksesta aloin hakemaan Tampereen kaupungin kulttuuritoimesta apurahaa kirjoitustyöhön. Olen hakenut kaupungin apurahaa yli 30 kertaa, ja jokainen apurahahakemukseni on jostain ihmeen syystä hylätty, jokainen, aina sieltä 70-luvulta saakka. Samoin Pirkanmaan taidetoimikunta on hylännyt jokaisen apuraha-anomukseni 80- luvulta saakka. Tämän olen kokenut hyvin raskaasti, henkilööni kohdistuvana syrjintänä, josta epäkohdasta pitäisi keskustella kulttuuripiireissä. Tosin en ole ainoa kulttuurihenkilö, jota on apurahojen jaossa syrjitty, huonoa kohteluaan noitui äskettäin Yle Teeman kanavalla elokuvaohjaaja Mikko Niskanen, Spede Pasanen hajoitti kirveellä filmejään protestiksi syrjivästä apurahapolitiikasta, ja Timo K Mukka sai ensimmäiset apurahansa vasta kolmannen kirjansa jälkeen !?
Onnittelen kuitenkin kaikkia taiteenharjoittajia, jotka saavat apurahaa luovaan toimintaan, ja näyttävät näin hyvää esimerkkiä, että ainakin jotkut saavat. Apurahan saajat ansaitsevat tunnustusta siksikin, että ylläpitävät meille kirjailijoillekin niin tärkeätä järjestelmää.
Esikoisteokseni SODANNÄLKÄINEN MAISEMA julkaistiin LIKE KUSTANNUKSEN kustantamana 1996 ja toinen teokseni RUNOILIJAPOIKA vuonna 2000. Tästä olen LIKELLE hyvin kiitollinen, koska koko 1990- luku oli pahinta lama-aikaa Suomessa. LIKEN panos kirjailijantyölleni on ollut suurten kiitosten arvoinen, todella suuri kulttuuriteko !
Tamperetta sanotaan kirjailijoiden kaupungiksi, mutta sitä se ei ole kaikille kirjailijoilleen.
Kaunokirjalliset tuotteeni ovat olleet kirjakauppamyynnistä loppuunmyytyjä jo vuosia, ja jos kustantajien nyreys julkaista lyriikkaa jatkuu, ei hyvältä näytä.
Mutta vielä tässä on tarkoitus jotain yrittää, kun eläkkeellä ollessa on aikaa kirjoittaakin. " Ans kattoo ny mihin suuntaan kulkeutuu" Kyllä sitä jotakin tarttee yrittää sano Lyyti kun ryhtyi kirjottaan ! Ystävällisesti 27.2.2009 Risto Lindroos

0 kommenttia:

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu