Odotellessa...
Enpä tullut aikoinaan kirjailijan työstä ja kirjan julkaisemisesta haaveillessani ajatelleeksi, kuinka paljon kirjaa synnyttäessään joutuu odottelemaan. Kirjoitusvaiheessa sitä odottaa erilaisia asioita: inspiraatiota, ideaa, sanaa, kielikuvaa yms.
Ja sitten, kun käsikirjoituksen viimein saa työstettyä kustantajan silmiä varten, odotus vasta alkaakin: milloin saan kommentteja? Milloin nähdään? Milloin soitat? Milloin ja milloin mitäkin. Kirjan synnyssä näyttävät lykkääntyvän muutkin asiat kuin merkitykset.
Kuinka teiltä, arvon kollegat, sujuu odottaminen? Käykö hermoille vai sujuuko tyynesti?
Jyrki
lähettänyt Jyrki Vainonen
9.41
8 kommenttia:
Viheliäisintä on odottaa kirjoitusaikaa. Tiedättehän tämän: huomenna en voi... pitää viedä koiraa eläinlääkäriin, vanhempainvartti...en saa varmaan lehtijuttuja maanantaina siis valmiiksi, pitää tehdä tiistaina. Keskiviikkona palaveri, sen päälle toinen palaveri ja pankkiasioita... pitääkö odottaa loppuviikkoon, arrgghh, en kestä! Varmasti jotakin pöllähtää vielä viikolla niin että menee torstai ja perjantaikin...
1. helmikuuta 2009 klo 8.13
Odottelen myös, koska kommenttini näkyy. Meneekö nämä jonkun suodattimen tai sensorin läpi, kun kommentit eivät tule näkyviin?
1. helmikuuta 2009 klo 11.57
Tämä on tosi outoa. Sivulla lukee "2 kommenttia" (molemmat minun, toinen valitusta siitä, ettei kommentti näy). Mutta eivät vaan näy. Äsken yksi kommentti näkyi vilaukselta. Katosi.
1. helmikuuta 2009 klo 12.00
Juhan Kommentti
No nyt maanantaina näkyy Anneli kommentit asiallisesti. Ihmettelin samaa ilmiötä aiemmin itsekin ja kirjoitin uuden jutun, kun teksti ei tuntunut heti menevän perille.
Joo... odottamisesta kommenttina Jyrkille ja muille. Kun tekee puolitoista vuotta työtä käsiksen kanssa on ihan viheliäistä varrota kustannustoimittajan palautetta. Pitää vain olla ajattelematta koko juttua hetken. Jos pystyy. Mutta noinhan se on kaiken kanssa elämässä. Odotetaaan iltaa tai aamua, viikonloppua, kesälomaa, tiliä tai apurahaa, matkaa, kesää, joulua tai juhannusta. Mitä kukin. Mutta odotuksesta toiseen kulkee elämä. Juha S.
2. helmikuuta 2009 klo 11.13
Ehkä kirjoittajakoulutukseen pitäisi sisältyä odottamisen opetusta: miten käyttää odotusaika järkevästi ja tehokkaasti niin ettei edes rupea odottamaan, etteivät odotusenergiat jähmetä aikaa paikoilleen. Odotus pitkittää odotusaikaa. Yleensähän vastaus tulee juuri silloin kun ei muista odottaa, kun on unohtanut odottavansa. Mutta kirjoittamisen odotus se vasta odotusta onkin, allekirjoitan niin tuon Annelin kommentin. Juuri nyt odotan kuopuksen lääkäriaikaa...enkä kirjoita tänään mitään. Tsemppiä, t. Katariina
2. helmikuuta 2009 klo 11.31
Joo odotusta elämä on. Täytyy korjoittaa hyvä kirja.Olla velkaa kustantajalle, siis pyytää kottia. Kustantaja suorastaan pyytää uutta tekstiä kevät ja joulumarkkinoille. Ystävällisin terveisin. Tarmo Salmela
2. helmikuuta 2009 klo 11.57
Tarmon kommentti
Joo, adotusta elämä on. Täytyy kirjoittaa hyvä kirja. Olla velkaa kustantajalle, siis pyytää kottia. Kustantaja suorastaan pyytää uutta tekstiä kevät sekä joulumarkkinoille. Ystävällisin terveisin. Tarmo Salmela
2. helmikuuta 2009 klo 13.30
Tuttuja tunteita. Hyvin tuttuja.
Mulla on sijaistoiminto tämän varalle: alan kirjoittaa uutta käsikirjoitusta, jotakin aivan toisenlaista kuin se, mikä kustantajan hyllyllä notkuu jono-odotuksessa.
Mutta odottavan aika on pitkä.
Voimia, Jyrki.
3. helmikuuta 2009 klo 21.15
Lähetä kommentti
Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]
<< Etusivu