Ällikällä lyöty!

Hyvät ystävät, minulle on käynyt näin: ennen viime syksyä en ollut lukenut ainoatakaan Sofi Oksasen kirjaa. Epäilin, että huomiotaherättävä ulkonäkö, virolainen sukutausta ja fetissikuvat Image -lehdessä antoivat ulkokirjallista nostetta naiselle. En oikein ymmärtänyt hamppuköysiin sitomisen seksuaalisen kiihottavuuden esittelyä ja pistin Sofin kirjallisesti turhien tyyppien lokeroon.

Sitten luin Puhdistuksen ja huomasin olleeni totaalisen väärässä. Kirja on hyvä. Klassisen tragedian kaavan mukaan rakennettu romaani – huippuammattilaisen työtä. Piti kääntää kelkka. Ennakkoluuloista ei ole koskaan hyvää seurannut. Minusta tuli Sofi-fani ja ylistin kirjaa kaikille. Finlandia oli hyvä juttu. Minullekin, typerykselle, joka oli sentään osannut kehua oikeata kirjaa.

Eilen jaettiin Runeberg-palkinto. Kannustin aikanaan Björn Borgia, toivottavasti hyvä jätkä voittaa kaiken mikä voitettavissa on. Mutta se on urheilua, jossa pisteet voidaan laskea. Joku on väittänyt, että kulttuurin kentällä sellaisia mittareita ei ole. Eri raadit luovat eri painotuksia. Ei Johanna Sinisalokaan saanut aikanaan Hesarin esikoispalkintoa, se annettiin Olli Heikkoselle. Ja Sinisalolle heti perään Finlandia.

Kaikkien palkintojen kaataminen yhdelle kirjalle on outoa. Ikään kuin kirjallisuuden tasoero olisi niin valtava. Ensin yksi kirja, sitten syvä kuilu, jonka pohjalla rupusakki. Mitähän Olli Jalonen miettii... hymähtää varmaan. Fiksu mies kun on.

Olin itse viime syksynä Einari Vuorela -runopalkintoraadissa. Suomen suurin lyriikan palkinto jaetaan kolmen vuoden välein. Luettuani 125 teosta, voin vakuuttaa, että runoudesta löytyy edelleen kirjallisuuden avant garde, kärki ja rönsyt, joista kirjallisuus kasvaa. Palkitsimme Johanna Venhon kokoelman Yhtä juhlaa. Suosittelen. Runeberg -kisan kunniaksi on laskettava, että he ovat aiemmin palkinneet myös lyriikkaa.

Kirjallisuuden outo palkintosuma on hetkeksi ohi. Muistammehan Tietofinlandian, jossa mediakohina oli merkittävämpää kuin itse kirjat ja tieto. Ehkä palkintojen jakajien kannattaisi kyseenalaistaa enemmän omaa työtään.

Mutta hei! Onhan meillä palkintoraati, jonka työskentelystä ainakaan minulla ei ole valittamista. Lukuvarkaus palkitsee vuosittain alle 12-vuotiaille suunnatun lastenkirjan. Raati muodostuu samanikäisistä lapsista, eikä aikuisilla ole äänivaltaa. Kai muistatte viime vuoden voittajan. Eppu Nuotion Koko saaren Kingi. En ole vielä lukenut, mutta koetan karistaa ennakkoluuloni.

Juha Siro