Entä kun se on valmis?
Ihmistervehdys!
Kuvitellaan seuraava tilanne.
Saat idean. Ideasta tulee luonnos. Luonnoksesta tulee käsikirjoitus. Käsikirjoituksesta tulee työstettävä nippu kirjaimia. Sitten siitä tulee valmis ja se luovutetaan. Mitä sen jälkeen? Mitä kirjoittaja kokee kun teksti viedään pestäväksi ja kapaloitavaksi?
Kuinka käsitellä uloshuokaisun jälkeistä oloa? Ja millainen se kullakin on?
Kysyy Sutenne, jolla on "luomisen ja tuhoutumisen tasapainon jälkeinen ihmetys" ja tyhjät kädet
lähettänyt Susienne
14.45
2 kommenttia:
Minkä tahansa pitkän ja vaativan työn päättämisen jälkeen saattaa tulla tyhjä tunne. Ja tuleekin. Käsiksen jättäminen ei tee poikkeusta.
Kun tankki on ajettu tyhjäksi, pitäisi saada lisää polttoainetta. Kirjailijalle ne ovat kirjoja. Lukeminen on hyvä keino nollata päätä. Ainakin minulle. Kieltämättä se toimii toisinkin päin. Lukeminen lisää aivomyrskyjä ja ideointia, terve kateus hyvälle tekstille antaa potkua. Eihän kirjailijasta koskaan valmista tule.
Edellä kommentin positiivinen osuus. Totta on, että varsinaisen kustannuspäätöksen odottaminen on aina rasittavaa. Aika jätetyn käsiksen ja uuden aloittamisen välillä voi jopa masentaa. Olen ratkaissut sen itse tekemällä muutakin työtä. Ja siivoamalla edellisen ponnistuksen jäljet: kerään lähdemateriaalit ja muistiinpanot ja hyllytän pois silmistä. Rituaalin jälkeen saattaa kirjoitella muistiin uusiakin ideoita. Tekstinkappaleita vailla minkäänlaisia vaatimuksia. Aikanaan osa niistä muokkaantuu mukaan uuteen käsikseen.
Motivoituminen yleisemmällä tasolla on vaikeampaa. Ainakin jatkuvammin läsnä. Eikö maailmassa ole jo kaikki kirjoitettu? Ja monesti vielä ylittämättömän tuntuisesti. Mihin kirjojen yhä paisuvaa tulvaa tarvitaan. Tähän ei taida löytyä montaa vastausta. Tosin edesmennyt ystävä huokasi usein: "Ollapa yksi hyvä runo ja sille yksi lukija."
juha
26. helmikuuta 2009 klo 12.25
Tätä olen tarjoillut monessa paikassa ja teenpä sen nytkin. Opin työnohjauksessa, että tekemisen sykli menee näin: idea - kehittely - toteuttaminen - loppuun saattaminen - luopuminen - kiitos - tyhjentyminen - täyttyminen - idea jne.
Eikä mikään vaihe ole vähemmän tärkeä kuin toinen. Kannattaa muistaa kohdat luopuminen, kiitos, tyhjentyminen. Itseään pitää kiittää tehdystä työstä, työstä pitää luopua. Sitten on tyhjennyttävä, muuten ei voi täyttyä.
Jos jokin vaihe ei toteudu, sykli ei pyöri vaan alkaa sutia tyhjää!
Joten kiittele Sutonen itseäsi, että sait homman valmiiksi. Sitten kestä tyhjentyminen. Niin se vain menee. Uusi idea odottelee jossakin.
27. helmikuuta 2009 klo 21.40
Lähetä kommentti
Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]
<< Etusivu