Pirkkalaiskirjailijat

CrimeTime vieraili 25.3.2011

2011-04-14T14:30:00.004+03:00

CrimeTime on kustantamona erikoisuus, joka tulee väistämättä muuttamaan kirjamarkkinoiden pelisääntöjä Suomessa. Ei pelkästään siksi, että CrimeTime:n dekkaristit muodostavat osuuskunnan, vaan koska se tavoitteiltaan muutenkin muistuttaa kynätyöläisten unelmaa reilusta kustantamosta.

CrimeTime:n perustajat, Hesarin rikostoimittajina yhteen nivoutunut superkaksikko Jouni Tervo ja Harri Nykänen vierailivat Tampereella Pirkkalaiskirjailijoiden vieraina maaliskuisena perjantaina. Uutiset kustantamon perustamisesta olivat olleet julkisuudessa jo pidempään, mutta vasta paikanpäällä tavattuna kävi selväksi, millä tavoilla CrimeTime voisi toimia esimerkkinä muillekin 'pörssikatedraalien' valtaan kyllästyneille kirjailijoille - samoin kuin kyllä sekin, miten etuoikeutettuja dekkaristit Suomessa ovat verrattuna muihin kynätyöläisiin.

Uusi osuuskuntakustantamo aloittaa tänä vuonna varovasti muutamalla kovakantisella dekkarilla, joiden menekki on ainakin periaatteessa taattu nimekkäillä tekijöillä.
Lisäksi kustantamo aikoo olla näkyvästi mukana sähkökirjojen markkinoinnissa. Niiden tuottamisessa Tervo & Nykäsellä on iso avustaja, mediafirma Elisa, jonka sähkökirjavalikoima on kuulemma isointa mitä Suomessa on tänä vuonna tarjolla. Sähkökirjojen suhteen toimintaperiaate on täysin vastakkainen kuin muilla kustantamoilla, joille sähkökirja tuntuu olevan pakollinen rasite. CrimeTimen herrat kertoivat näkevänsä sähkökirjan mainonnan välineenä varsinaiselle printtituotteelle.

Tampereelta uuden kustantamon suojiin on päässyt kirjailija Seppo Jokinen. Hän kiitteli CrimeTimen täyttäneen kaikki odotukset niin kirjan editoinnin kuin ulkoisen tuottamisen osalta, jopa käännösmarkkinoiden suhteen. Pohjoismaisen dekkarin buumia maailmalla uusi kustantamo pystyy kuulemma hyödyntämään Amerikan sillanpäässä Ice Cold Crime -kustantamon ja Jouko "Jarkon veli" Sipilän avulla.

* Pidempi versio tästä raportista löytyy VerkonAatos-kulttuurijulkaisusta

http://www.uta.fi/~csmaso/aatos/crimetime2011.htm

Proosaklubit alkavat!

2010-09-15T12:09:00.005+03:00

Pirkkalaiskirjailijat ry tekee taas kerran historiaa Tampereella, kun Keski-Euroopassa supersuositut proosaklubit alkavat Teatterikahvila Kivessä Tampereen Teatterin talossa tiistaina 21.9.2010 klo 18.00.

On ilo päästä kuulemaan lämmittävän juoman äärellä kirjailijaa, joka lukee itse kirjoittamaansa tekstiä. Ja tarkoitus nimenomaan on, että kirjailija pääsee ääneen hyväksi toviksi - eikä vain pariksi minuutiksi. Luentaa edeltää lyhyt haastattelu.

Ensimmäisen klubin otsikko on Mistä kirjoitamme, kun kirjoitamme rakkaudesta? Oman, hienon (rakkaus)prosaistimme Juha Siron lisäksi saamme vieraan pääkaupunkiseudulta. Otavan suosittu kirjailija Virpi Hämeen-Anttila lukee otteita rakkausteemaa käsittelevistä teoksistaan - ja hiukan myös uusimmastakin, joka tosin ei ole vielä painokonetta nähnyt. Virpistä on kuulemma "hauska päästä lukemaan omaa tekstiä ihan oikeasti" - eli muutamaa lausetta pitempään.

Rakkaus-proosaklubin juontaa ja kirjailijat haastattelee kirjailija Niina Hakalahti.

Toinen syksyn proosaklubeista järjestetään Teatterikahvila Kivessä maanantaina 15.11.2010 klo 18.00. Silloin teemana on Kirjallisuuden toiset todet. Tekstejään lukevat tamperelaiset Johanna Sinisalo ja Jyrki Vainonen ja heitä haastattelee Janne Salminen, tuore pirkkalaiskirjailija muuten.

Proosaklubit ovat maksuttomia, sillä Pirkkalaiskirjailijat ry on saanut klubien järjestämiseen tukea WSOY:n Kirjallisuussäätiöstä sekä Otavan Kirjasäätiöstä. Rahaa riittää vielä kevätpuolelle, jolloin järjestämme kolme proosaklubia Kivessä.

Ja tarttis varmaan viritellä taas verkkoja apuraha-apajille, jotta voisimme nauttia proosanluennasta klubiolosuhteissa vielä kevään 2011 jälkeenkin!

Taidelaarin hyöty ja tekijänoikeudet

2010-09-01T09:49:00.003+03:00

Näkyvät Taidelaari ja Luova Tampere taas mainostavan välityspalveluaan.

Idea on erinomainen, mutta olisikohan kellään kokemusta palvelun hyödyllisyydestä? Ainakin tekijänoikeuksien suhteen tuollaiset sivustot ovat yhtä arveluttavia kuin sosiaalisen median raskassarjalaiset.

Vähintäänkin palvelua mainostettaessa - tai tietoa edelleen levitettäessä - voisi muistuttaa luovan alan ihmisiä, ettei sivustoa kannata käyttää kuin välttämättömimmän tiedon levittämiseen itsestään. Kaikki esimerkkimateriaali omista teksteistä tai kuvista SAATTAA päätyä ties mihin käyttöön:

"Kaikki Palvelun oikeudet kuuluvat Pirkanmaan Lehtitalolle. Asiakkaan toimittaman materiaalin kaikki tekijänoikeudet ja lähioikeudet, edelleen luovutusoikeus ja muunteluoikeus mukaan lukien, siirtyvät aineiston toimittamisen myötä Pirkanmaan Lehtitalolle."

Materiaalin hankinnasta

2010-08-28T16:03:00.003+03:00

Kuinka paljon kirjailijalla on lupa käyttää ympäristöään oman luomisensa lähteenä? Juttelin tästä taannoin Hannu Niklanderin kanssa ja hän kertoi, että jotkut läheiset ovat ihan suuttuneet kun heitä ei ole kirjoissa mainittu - ja taas toisaalta ne, jotka on mainittu, ovat suhtautuneet osin vähän kainostellenkin siihen asiaan, että kansissa ovat.

Ympärillä ja sisällä oleva maailma - miten ne kohtaavat? Miten ne on hyvä jakaa toisille, miten ei? Kuinka teidän lähipiirinne on reagoinut teksteihinne, ja millaisella voimakkuudella?

Kysyy kirpeähköin alkusyksyterveisin Susienne

Lyhyt kysymys inspiraatiosta

2010-05-15T11:27:00.002+03:00

Uskotteko inspiraatioon vai kirjoitatteko vain, oli tunnit miten valittu tahansa? Miltä inspiraatio tuntuu, missä se tuntuu, auttaako vai haittaako enemmän?

Kysyy inspiraatiota vailla oleva jauhaja Susienne, joka ei ole kirjoittanut tänä vuonna kuin yhden oman runon (ja toimittanut viisi kirjaa, mutta sitä ei lasketa) ja etsii nyt ratkaisua tilanteeseen - onko hankittava muusa vai mikä nyt on kun asiaa olisi vaikka miten mutta tekstiä ei, apua!

Pirkkalaisten blogin osoite on muuttunut

2010-04-30T11:39:00.002+03:00

Blogimme sijaitsi aikaisemmin osoitteessa: pirkkalaiskirjailijat.net/blogi. Nyt osoitteemme on: www.pirkkalaiskirjailijat.blogspot.com.

Osoitteenmuutos ei vaikuta millään lailla blogin päivittämiseen. Samat osoitteet, tunnukset ja salansanat ovat edelleen voimassa. Vanhasta blogiosoitteesta kävijät ohjataan automaattisesti uuteen osoitteeseemme.

Jos tilaat syötteitämme, päivitä syötetilauksiin osoite
http://pirkkalaiskirjailijat.blogspot.com/feeds/posts/default.

Viitapiirin toukoseminaarista

2010-03-20T17:14:00.002+02:00

Perinteikäs Viitapiirin toukoseminaari järjestetään jälleen toukokuussa - oletko Sinä seuraava puhujamme?

Ottakeehan rohkeasti yhteyttä meikäläiseen: susanna.taivalsalmi@gmail.com mikäli tahdot uhrata toukokuustasi lauantain hyvään tarkoitukseen saunaolosuhteissa, virvokkeet ja safkat tarjotaan, ja toki palkkio vaivasta. Teemasta keskustellaan hyvää vauhtia, joten siihen voi vielä vaikuttaa. Iloisia olisimme erityisesti opetuksesta siitä, miten käsikirjoitus laaditaan ja muutamista kirjoitusharjoituksista.

Viime kerralla Jarkko Tontti ohjeisti meitä oikeudellisissa asioissa, uitiin altaassa ja syötiin juustoja, salaatteja ja pizzaa punkun kera. Hyvät työsuhde-edut taataan, ja rento seura palkkoineen.

Kiitos!

-Sue

Loppuvuoden kuvasatoa

2009-12-31T18:01:00.009+02:00

Pirkkalaiskirjailijoilla oli varsin värikäs syksy ja loppuvuosi. Järjestimme kaksi kirjallisuusiltaa pääkirjasto Metsossa sekä Pienen runokiertueen kanssa yhteisen runoklubin Telakalla. Joulukuussa keskustelimme Täällä Pohjantähden alla -teoksen syntyvaiheista ennen Timo Koivusalon elokuvan näytöstä Niagarassa liki täydelle salille. Lisäksi kokoonnuimme pariin kuukausikokoukseen ja vietimme varsin riemukkaan vuosikokouksen 25.11.09.

Olen ottanut yhdeksi pj:n tehtäväksi nappailla kuvia tapahtumista, mutta aina yhdistyksen kamera ei ole ollut mukana tai siitä on yksinkertaisesti loppunut akku. Tässä joitakin otoksia syksyn varrelta.

23.11.09 Pirkkalaiskirjailijoiden kirjallisuusillassa pääkirjasto Metsossa puhuttiin saduista, fantasiasta ja kummallisista tarinoista. Tilaisuuden jälkeen kokoontuivat yhteiskuvaan illan tähdet Kristiina Wallin (vas.), Jyrki Vainonen, Päivi Alasalmi ja uusi ehtoisa jäsenemme Mikko Karppi.

Turun kirjamessuilla lauantaina 3.10.09 Pirkkalaiskirjailijat saivat esitellä toimintaansa tunnin ajan Kirjailijaliiton osastolla. Osastolla kahvittelemassa mm. pirkkalaiskirjailijat Susanna Taivalsalmi (oik.) ja Sari Peltoniemi.

Sari oli varsinaisesti Suomen Nuorisokirjailijoiden osastolla järkkäämässä haastatteluja ja muita tapahtumia - yllään pirkkalaiskirjailija Kirsti Kurosen Nuorisokirjailijoille ideoima Tahdon lukea sinua -paita. Pj Katariina jakeli Pirkkalaisten kortteja (oranssit etualalla) ja yllättävän monen turkulaisen mukaan tamperelainen kortti lähtikin.

Syyskuun kuukausikokouksessa esittäytyivät vuoden pirkanmaalaiset esikoiskirjailijat. Johanna Hulkko (vas.) kertoi Säkeitä Pietarista -romaaninsa tekoprosessista. Kaukaisimmat jäljet juontavat 1990-luvulle, vuosiin, jolloin Johanna opiskeli Pietarissa. Carita Forsgren (toinen oik.) kirjoitti historiallisen romaanin Kaarina Maununtyttärestä. Kolmen kuun kuningatar oli jossain vaiheessa vuotta myydyimpien suomalaisten kaunokirjojen joukossa.

Paula Hahtola (seisomassa) kuvaili Salpalinja -romaaninsa vaiheita novellista romaaniksi. Teos oli ehdolla Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkinnolle.

Jäsenistömme kuopus, 22-vuotias Siiri Enoranta, kertoi tiestään esikoiskirjailijaksi. Siiri kirjoitti yli 500-sivuista fantasiaromaaniaan opiskellessaan Oriveden opistossa. Omenmean vallanhaltija ylsi hienosti Finlandia Junior -ehdokkaaksi.

Onnellista Uutta Vuotta 2010! Iloa ja innoitusta koko tulevalle vuosikymmenelle!

Katariina

Mitä kirjakaupoissa tapahtuu todella?

2009-12-15T10:16:00.007+02:00

Kirjailijaliitto järjesti viime viikolla paneelikeskustelun otsikolla "Mikä kustantamoissa tapahtuu todella", ja paikalle oli kutsuttu niin kustantajia kuin kirjailijoita aihetta valottamaan. Tuula-Liina Variksen johtama keskustelu lähti hieman kankeasti käyntiin, kunnes tuli ilmi, että paikalta puuttuu yksi tärkeä toimija: kirjakauppias.
Sofi Oksanen moitti kustantamoja huonoista markkinointitaidoista ja puhui kustantajan välinpitämättömyydestä kirjakauppoja kohtaan. Kirjoja ei voi myydä jos niitä ei ole kaupassa. Yllättäen kävi selväksi, että se ei välttämättä ole kustantajan vika. Niklas Herlin totesi, että mm. Teoksessa yritetään tehdä korkealaatuisia kirjoja ja saada ne ihmisten luettaviksi, mutta "jakelukanava ei ole kuosissa". Teoksen kirjoja on vaikea saada kauppojen hyllyille, mikä on tietysti kaikkien, niin kustantajan kuin kirjailijoiden ongelma.
Otavan Leena Majander-Reenpää vahvisti, että kirjakauppiaat eivät halua ottaa myyntiin niin paljon kirjoja kuin kustantamot toimittaisivat. Yksi kirjakauppaketju on jopa lähettänyt kustantajille kirjeen, jossa kielletään liian laajan kirjavalikoiman levittäminen. Erityisesti vähälevikkistä kirjallisuutta ei pidä kauppoihin toimittaa. Kaupat eivät halua täyttää varastojaan, vaan suostuvat ottamaan myyntiin vain niitä kirjoja, jotka myyvät hyvin.
Tilanne kuulostaa ei-hitti-kirjailijoiden kannalta aika vaikealta. Ja myös lukijoiden, ostajien. Jos tarjolla on vain myyntimenestyksiä, ostajalle ei jää edes vapautta valita toisin.
Marketeissa on kuulemma laajimmat valikoimat!
Seuraavan kerran keskusteluun kannattaisi pyytää mukaan pari kirjakauppiastakin.

Sofi Oksanen ehdotti, että kustantaja voisi harrastaa täsmämarkkinointia, kohdistaa esimerkiksi Lapista kertovan kirjan mainostamista pohjoisen lehtiin. Markkinointiin pitäisi saada enemmän ajantasaista osaamista. Ja tietoa omista kirjailijoista. Markkinointihemmot eivät välttämättä tiedä, mistä talon kirjailijat ovat esimerkiksi kotoisin, missä asuvat.
Yleisöstä kommentoitiin, että juopa menestyskirjailijoiden ja vähemmän myyvien kirjailijoiden välillä vain kasvaa. Markkinoidaan vain myyviä, ja yritetään saada kumuloitua näiden teosten tuomaa voittoa. WSOY:n Anna Baijars puolusti kustantajia ja totesi, että heillä ainakin julkaistaan paljon runoutta ja käännetään klassikkoja. Mutta "kuten jokainen tietää omasta huushollin pidostaan" että parempina aikoina on enemmän varaa tehdä asioita ja huonompina aikoina vähemmän. Nyt eletään niitä jälkimmäisiä.

Hannu Raittila muistutti, että kirjailijat ja kustantajat ovat samalla asialla, toimivat kirjallisuuden puolesta ja edistävät sitä. Mutta kun ennen kustantaja pyrki saamaan toiminnastaan juuri sen verran tulosta, että pystyi toimintaa jatkamaan, nyt on ruvettu tekemään bisnestä. Vastakkain ovat pörssi ja katedraali. Kirjallisuutta tuotetaan hitaassa rytmissä, johon kvartaaliajattelu ei vain sovi.

Kun panelisteja oli runsaanpuoleisesti, keskustelu jäi hiukan hajanaisiksi heitoiksi, mutta jatkui pienemmissä porukoissa. Pöydissä puhuttiin mm. kirjailijan ja kustannustoimittajan suhteesta, tekijänpalkkioprosenteista ja tiedonkulun ongelmista. Usein kirjailija joutuu aivan liian kauan odottamaan palautetta käsikirjoituksestaan. Erityisesti tieto kielteisistä päätöksistä jämähtää jonnekin matkan varrelle.

Sähkökirjaakin sivuttiin. Joku piti sitä kiusallinena, toinen odotti kovin. Pirkkalaiskirjailijat saavat tietoa sähkökirjasta maaliskuun kuukausikokouksessa 25.3.10, kun alustajaksi tulee Lauri Dammert Umpihanki mediasta.

Kirjailija, joka halusi tasoittaa muiden tietä

2009-10-22T10:07:00.003+03:00

Kirjailija ja luovan kirjoittamisen opettaja Kullervo Järvinen kuoli Tampereen yliopistollisessa sairaalassa 6. lokakuuta 2009. Hän oli syntynyt Tampereella 6. elokuuta 1936.

Järvinen oli paljasjalkainen Pispalan poika jo toisessa polvessa. ”Muistan miten pohjoistuuli painoi seinistä läpi ja ämpärit oli aamulla jäässä”, hän kertoi, mutta kehui kotipaikkaansa kauniiksi.

Nuoruudessaan Kullervo Järvinen kuului Pispalan Tarmoon, ja Hyhkyn urheilukentästä muodostui hänelle toinen koti. Useiden urheilulajien palkintolista kasvoi pitkäksi.

Kiinnostus kirjallisuuteen otti tulta varhain: Järvinen voitti TUL:n Henkisten kilpailujen alle 17-vuotiaiden kirjoitussarjan.

Esikoisrunokokoelmansa Mukulakiviin Järvinen julkaisi 1964. Sitä seurasi kokoelma Elementit. Pitkään kypsynyt Sonnikorven blues julkaistiin 2002. Runot ylsivät Runeberg-palkintoehdokkaaksi ja kokoelma sai Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinnon.

Novelleja ja runoja löytyy useista antologioista. Lyyrinen dialogi Lauri Viidan ja Aila Meriluodon runoista on esitetty Tampereen Teatterissa.

Järvinen aloitti Pirkkalaiskirjailijat ry:n sihteerinä 1975 ja jatkoi puheenjohtajana 1983 - 94. Lisäksi hän hoiti useita keskeisiä kirjallisuusalan luottamustehtäviä.

Sanataiteen opetustyötä hän ehti tehdä Tampereen työväenopistossa, Topelius-akatemiassa, Tampereen yliopistossa, Tampereen yhteiskoulun lukiossa ja Päätalo-instituutissa. Hämeen läänin kirjallisuuden ohjaavana läänintaiteilijana Järvinen toimi vuosina 1988 - 94.

Ansioluettelon kauaskantoisin työ oli Järvisen aloitteesta Tampereelle 1989 perustettu luovan kirjoittamisen koulutusohjelma, Viita-akatemia. Hän toimi sen pääopettajana vuoteen 2001 ja jatkoi sen jälkeen opetuksen seurantaryhmässä sekä veti runokoulutuksen ”Remonttiryhmää”.

Hänen aloitteestaan opintonsa päättäneiden yhdyssiteeksi perustettiin myös kirjoittajayhdistys Viitapiiri vuonna 1995.

Järvinen hoiti luottamustehtäviään tinkimättömästi ja hänen mielipidettään arvostivat yhtä hyvin kirjailijakollegat kuin hänen oppilaansakin.

Jo Viita-akatemian opettajan aikanaan hän näki 14 oppilaansa julkaisevan oman teoksen. Useista oppilaista tuli hänelle läheisiä ystäviä, jotka vielä vuosien jälkeen toimittivat julkaisunsa tuoreeltaan omistuskirjoituksin Kullervolle.

Järvinen sanoi useasti eläneensä ja hengittäneensä kirjallisuutta näiden toimiensa kautta. Miehen oma, pilke silmäkulmassa laadittu CV päättyy huumorintajuiseen meriittiin: ”Ryypännyt Lauri Viidan kanssa.”

Pispalan poikia.

Juha Siro

Romaani marraskuussa - haaste nanowrimoon

2009-10-16T15:01:00.003+03:00

Suomen Tieteiskirjoittajien puolesta haastan kaikki pirkkalaiskirjailijat
leikkimieliseen kisaan: kirjoita romaani marraskuun kuluessa.

Kyseessä on
NaNoWriMo (National Novel Writing Month, Kansallinen romaaninkirjoituskuukausi),
joka on kasvanut vuosien kulussa kansainväliseksi kirjoitusmaratoniksi.

Myös suomalaisia kirjoittajia on ollut mukana nanowrimossa vuosi vuodelta enemmän.
Ensimmäinen marraskuuta aloitetaan kirjoittaminen ja kuukauden loppuun menessä tulisi
olla kasassa vähintään 50000 sanaa pitkä tarina. Tuhansille pöytälaatikkokirjoittajille, mutta
myös ammattilaisille, tämä on ollut elämän paras tilaisuus proosatyöstä hullaantumiseen.

Lisää tietoa saa allekirjoittaneelta sekä:
http://tieteiskirjoittajat.utu.fi/muutoiminta/nanowrimo.shtml
http://www.nanowrimo.org/

Markku Soikkeli
mg.soikkeli (at) gmail.com

Marraskuun kirjallisuusiltaa odotellessa...

2009-09-27T16:09:00.008+03:00

Laittakaahan jo nyt kalenteriin merkintä maanantaille 23.11.09 klo 18.00. Silloin Pirkkalaiskirjailijat ry. jatkaa mainiota yhteistyötä pääkirjasto Metson kanssa ja järjestää syksyn toisen kirjallisuusillan otsikolla "Fantasiaa, satuja ja kummallisia tarinoita". (Pääkirjasto Metso, ls.1)

Kirjailija Saara Kesävuoren juontamassa tilaisuudessa esiintyvät kirjailijat Jyrki Vainonen - uutuusromaani Tornit -, Kristiina Wallin - runokokoelma Jalankantama -, Mikko Karppi - romaani Sateen varjo - sekä Päivi Alasalmi - satukirja Turhamainen aasi.

Pirkkalaisten ensimmäisestä kirjallisuusillasta - "Palava rakkaus ja hehkuva kaipaus" 14.9.09 - jäi hyvä mieli. Lähes täysi salillinen kirjallisuudenystäviä seurasi Metsossa kiinnostuneena, kun pirkkalaiskirjailijat Sari Peltoniemi, Johanna Hulkko, Carita Forsgren ja Juha Siro vastailivat Saara Kesävuoren kysymyksiin uutuusteoksistaan.

Illan aikana tuli selväksi ainakin, että intohimoista rakkautta seuraa aina väistämättä tuho ja kuolema, että ihmisen identiteetti voi perustua valheelle ja petokselle, että kaukorakkauksia on ollut jo renesanssiajalla ja että myös kaupunkiin on mahdollista rakastua tulenpalavasti.

Pirkkalaiskirjailijoita runoa ja tangoa yhdistävässä esityksessä

2009-09-21T23:52:00.002+03:00

Pirkkalaiskirjailijat Tuija Välipakka ja Kristiina Wallin olivat mukana Annikin Runofestivaalin tuottamassa, ja osana Maailmantango-festivaaleja järjestetyssä runo-ohjelmassa "Puuvillat, nailonit ja lycrat".

18.9.09. kulttuurikeskus Telakalla järjestetyssä runoesityksessä puhuttiin kohtaamisista ja kohtaamattomuudesta, ruumiillisuudesta ja siitä, kuinka ruumis verhotaan puuvillaan, nailoniin ja lycraan...

Mukana esityksessä oli myös tamperelaisen Tango aMoroson tanssijoita.

UUTISIA JA APURAHOJA

2009-09-18T16:10:00.006+03:00

Pyöräilin eilen työhuoneelta kotiin puoli yhdeksältä illalla. Kello 21.15 soi puhelin. Aamulehden toimittaja halusi tietää mitä mieltä olin Jari Tervon viisivuotisesta apurahasta. Tämän aamun lehdestä löytyi sitten kulttuurisivun ykkösuutinen: "Lahnasen luoja saalisti lähes 100 000 euron valtion apurahan".

Lausuntoni lehteen oli siilaantunut suht korrektisti. Sanoin, että on hullua jakaa kirjallisuuden edistämisen yhteistä rahaa näin. Apurahahakemusten selvityksissä kysytään tarkkaan kaikki kolmen viimeisen vuoden aikana saadut apurahat. Ainakaan tässä tapauksessa mitään ei merkitse se, että muita verotettavia tuloja on 180 000 euroa vuodessa. Nyt valtio antaa siihen päälle viiden vuoden ajan 1550 euroa verottomana...

Koko jutun löydät omasta blogistani www.juhasiro.fi/blogi

Kanootin kapean vesille työnsin

2009-08-18T19:18:00.004+03:00

Pirkkalaiskirjailijoilla oli torstaina 6.8. opettavainen ilta Tempon kattoterassilla, kun loistava luennoitsija Helmiina Kauhanen tuli puhumaan meille aivoista ja luovuudesta. Muistiinpanovihkoset kotiin unohtaneen kirjailijan muisteloista syntyi jälkikäteen pienimuotoinen kooste, jossa mielikuvitus ja mielleyhtymät kohtaavat joitakin esitettyjä faktoja:

”Laittaessaan päänsisäisen kaaoksen ja hajaannuksen tilan järjestykseen kirjailija kehittelee vasemmalla aivopuoliskollaan analyyttistä ja loogista kieltä, mutta oikealla puoliskollaan hän maalaa tunteiden musikaalisia kokonaisuuksia. Jos stressi ei yllätä kesken luomisprosessin, vimmainen kirjailija luo kahdessa vuodessa kirjan, jota myydään kirjakaupassa 27 eurolla.
Valitettavasti kirjailija kuitenkin masentuu, kun hänelle tilitetään kolmestasadasta myydystä kirjasta kustakin 2,6 euroa. Silloin hänen kallonsa sisäiset soutuveneen lailla käyttäytyvät synopsikset lakkaavat pitämästä toisiinsa yhteyttä, ja niin vain käy, että kirjailijan rannoilla on tosi rauhallista.
Tässä vaiheessa kirjailija suuntaa askeleensa Kauppahalliin, josta hän ostaa E-Epaa virkistääkseen veneittensä lipumista vaienneissa aivoaalloissa. Mikäli kirjailija on saanut apurahaa Taiteen keskustoimikunnalta, hän voi myös hankkia soutuveneeseensä melan tai perämoottorin. Jos hän sijoittaa apurahansa menestyksekkäästi lottoon, hän voi ostaa jopa risteilyaluksen tai jäänmurtajan!
Parhaimmillaan kirjailija kuitenkin selättää masennuksen ja stressin, välttää pahimmat karikot ja virittyy jälleen luovuuteen ilman perämoottoria, kadottaa ajantajunsa ja kirjoittaa ihmisestä, joka on pääasiassa tyhjyyttä ja välimatkoja ja alkoholille altista maaperää. Kirjan luonnosteluvaiheessa prosaisti keksii naapurin Penaa läheisesti muistuttavan päähenkilön, jolle tulee ryypätessä kova jano. Kirjailija miettii, onko romaani syytä huipentaa kohtaukseen, jossa päähenkilö unohtaa juoda vettä ja tekee laskuhumalassa henkirikoksen.
Mutta kirjailija ei halua kirjoittaa dekkaria vaan selviytymistarinan, jossa päähenkilö ryyppää paljon, mutta juo runsaasti vettä ja muistaa kännissäkin syödä kohtuullisesti. Näin ollen päähenkilö on hyvä ja potentiaalinen aviokumppani, koska ei tapa ketään kännissä puolihuolimattomasti. Kirjailijan aivoja virkistää positiivinen informaatio siitä, että myös kirjailijalla on mahdollisuus saavuttaa edellä mainittu harmonian tila.
Pitkän ja uuvuttavan kirjoitusprosessin jälkeen kirjailija hellii muusansa silittämällä ja paijaamalla. Se on aivojen mielestä mukavaa, sillä kosketus edistää kaikenlaisten veneiden kulkua niin sisävesillä kuin avomerelläkin.”

(kuva: Katariina Romppainen)

Kaupungin sydän sykki rumpujen tahtiin

2009-08-13T15:12:00.030+03:00

(valokuvat: Tuija Välipakka)

Tapahtumien yö, Tampereen Keskustori, 6.8.2009

Kaupunki nielee sinut, ellet keksi koko universumia uudelleen,
kaupunki nielee sinut, märän asfaltin silmänurkassa pikikyynel.

Olipa harvinaisen messevää olla pirkkalaiskirjailija Tapahtumien yössä Tampereella tänä vuonna! Me hyppäsimme kerrankin mukaan tapahtumien virtaan tekijäryhmänä, ja loihdimme komean runoteoksen. Useita satoja katsojia kuunteli keskittyneesti, jopa haltioituneina, kun Legioonateatterin lattarirytminen rumpuryhmä La Murga esitti Palanderin talon edessä pirkkalaisten ketjurunon Kaupungin sydän.

Kaupunki on Morkku ja ratapihan peltimakasiinit ja

Erkkilän rautatiesilta, kevään ´18 massateloitusten aitiopaikka.

Se on valkomesikkä Sammonkadun postin paikkeilla,

jauhokoisa Rantasen talkkunapussissa.

Haulitorni.

Se on kirjasto, jossa emgirantti uurastaa

oppiakseen tämän kielen. Se on päivä, jona älysin:

runo voi olla muutakin kuin säkeitä mittojen korsetissa.

Kaupungin sydän on kirjailija Tuija Välipakan kokoama runosikermä, jossa on runoja kirjailijoilta Kirsi Kunnas, Kari Aronpuro, Arto Lappi, Kristiina Wallin, Maria Syvälä, Ulla Vaarnamo, Harri István Mäki, Vilja-Tuulia Huotarinen, Maire Martikainen, Niina Hakalahti, Katariina Romppainen, Jussi Rusko, Juha Siro, Kirsti Kuronen, J.K.Ihalainen ja Tuija Välipakka.

Ja alati samana, alati muuttuvaisena peilaa Näsijärvi.

Jokainen kuusi, mänty, rantakallio ja sammaleinen kivi

juuri oikealla paikallaan.

Pikkulintukonserton taustalla kumisee kaupunki.

Hirvipariskunta on nähty UKK-instituutin takana,

Kaupin metsän sydämessä.

Runoteos tuntui uppoavan upeasti yleisöön. Aplodit raikasivat ja monen mielestä runo-rumpu-esitystä olisi seurannut paljon pitempäänkin. Tästä on helppo päätellä, että vastaavanlaista taiteiden välistä yhteistyötä kannattaa jatkaa! Olisiko ideoita seuraavaan Tapahtumien yöhön?

Ja nyt yöllä sytytät rävähtämättömät valosi

karkottamaan taivaan ja sen savuisen

harmaan kuun ja tähtien kalpeat varjot

valvomaan autioita katuja, pimeitä

huoneita, uniamme

mutta et tavoita meitä, kaupunki,

olemme hyljänneet sinut,

olet yksin.

Ps. Poimin em. sitaatit sieltä täältä runosikermää, ja tunnen piston sydämessäni: Teos oli toki tarkoitettu juuri esitettäväksi eikä niinkään luettavaksi.

Jäsenen uudet kotisivut ja blogi

2009-06-21T20:32:00.003+03:00

Pirkkalaiskirjailija Juha Siro on äskettäin julkaissut uudet kotisivunsa. Sivut löytyvät osoitteesta: www.juhasiro.fi.

Osana uutta sivustoa löytyy myös hänen ahkerasti päivittämänsä kirjallisuus- ja kulttuuriblogi Mitä tapahtuu todella. Tutustu myös Juhan Facebook-kirjailijasivuun.

Uuden kirjan päivät 11.-12.7.2009

2009-06-14T15:35:00.003+03:00

Kirjallisuustapahtuma Uuden kirjan päivät 11.-12.7.2009 Oriveden opistossa
Juontajana Piritta Maavuori.

Päivien teemana Siinä näkijä missä tekijä. Teeman alla pohditaan kirjailijan taivalta kirjoittajasta kirjailijaksi: millaisia vaiheita, mutkia ja suoria, tuolla matkalla on ollut? Kuinka nykykirjailijalta luonnistuu näkemisen ja tekemisen yhdistäminen? Tarvitseeko kirjailijan nykyään ylipäätään enää olla näkijä vai onko näkymisestä tullut näkemistä tärkeämpää?

Ohjelmassa luentoja, keskusteluja ja haastatteluja.

Esiintyjinä Kirsi Kunnas, Jouni Tossavainen, Aki Salmela, Leena Krohn, Riina Katajavuori, Sanna Ravi, Päivi Alasalmi, Heini Lehväslaiho & Tipi Tuovinen, Markku Toivonen, Johanna Venho, Mari Mörö ja Hannu Salama.

Ohjelma alkaa lauantaina 11.7. klo 13 ja päättyy sunnuntaina 12.7. noin klo 16. Tarkka ohjelma, kts. www.orivedenopisto.fi

Tapahtuma on ohjelman osalta ilmainen. Ruoat ja mahdollisen majoituksen voi maksaa opistolla. Majoitus on hyvä varata etukäteen.

Tulkaa mukaan kuuntelemaan ja jututtamaan kollegoita.

2009-05-11T11:15:00.001+03:00

Tässä vielä Katariinan ottama kuva. Lisäsi Juha.

Sopimusasiaa Pirkkalaisten kokouksessa

2009-05-05T21:16:00.010+03:00

Maanantaina 27.4 Kirjailijaliiton toiminnanjohtaja ja juristi Päivi Liedes vieraili Pirkkalaiskirjailijoiden kuukausikokouksessa kertomassa tärkeitä asioita kirjailijantyöhön liittyen. Aluksi Liedes valaisi tekijänoikeuslain peruselementtejä eli sitä, että kirjoittajalla tulee olla oikeus omaan työhönsä ja tätä oikeutta tulee puolustaa. Keskustelua syntyi lehtitalojen kuten Sanoma Newsin ja Aamulehden sopimusmalleista, joilla freelancertoimittajien avustajasopimuksia poljetaan huonoilla ehdoilla ilman lisäkorvausta.

Myös kustantajien pelätään heikentävän tekijänoikeusasiaa vaatimalla kustannussopimuksissaan esimerkiksi kirjan sähköisiä oikeuksia sekä elokuva- ja teatterioikeuksia. Siksi kirjailijan on oltava tarkkana, millaisia oikeuksia hän luovuttaa tehdessään kustannussopimusta. Kustantajauskollisuus ei saisi mennä ohi sen, että kirjailija voi vaatia kustantajaltaan parempaa prosenttia kirjan nettomyyntitulosta. Alan uusi nettohintaan perustuva järjestelmä toimii näin: Jos kirja maksaa kaupassa 27 euroa, siitä maksetaan 2,16 euroa arvonlisäveroa. Mikäli kirjakauppa neuvottelee itselleen 50 prosentin alennuksen, saa kauppias kirjan 12,42 eurolla. Lopusta eli kirjan nettomyyntitulosta kustantaja maksaa kirjailijalle vähintään 21 % eli kirjailijan osuudeksi tulee 2,6 euroa ja kustantajalle jää 9,82 euroa.

Kirjailijaillassa herätti keskustelua Google-sopimus. Hämmennystä ja hilpeyttäkin herätti toimintatapa: jos et tee mitään, olet sopimuksessa mukana. Jos taas haluat jättäytyä sopimuksen ulkopuolelle, sinun on oma-aloitteisesti ilmoitettava siitä kirjallisesti. Toisaalta sopimukseen mukaan meneminen ei sekään tarkoita, että siitä ei pääsisi pois myöhemmin. Joten miksi siis jäädä sopimuksen ulkopuolelle nyt, kun myöhemminkin voi? Lisää päänvaivaa tuotti erään asiantuntijan kanta, että liittymällä sopimukseen kirjailija saa parhaan kontrollin teoksiinsa ja voi tehokkaammin estää niiden julkaisun netissä erillisellä ilmoituksella. Päivi Liedes ei tätä kantaa ymmärtänyt. Selkeintä on hänen mukaansa jättäytyä ulkopuolelle etenkin, jos on aktiivinen kirjailija edelleen.

Sopimusasioiden jälkeen Päivi Liedes antoi kirjailijoille tietoa verotuksesta alkaen ihan perusasioista kuten kuittien säilyttämisestä, muistiinpanovelvollisuudesta, työhuonevähennyksestä sekä työmatkojen vähentämisestä ja päivärahojen maksamisesta. Ainakin minä tulin vakuuttuneeksi siitä, että säännöllisesti julkaisevan kirjailijan on vähennysten takia viisasta perustaa toiminimi. Se on helppoa, eikä kirjanpitokuluja kerry pienituloiselle ihmiselle liikaa vuodessa.

Lopuksi keskusteltiin apurahoista, niiden verotuksesta ja myel-maksuista. Vain sellaiset apurahat tulevat myelin piiriin, jotka on myönnetty vähintään neljän kuukauden työskentelyyn ja jotka ovat yli 1100 euroa. Apurahojen lisäksi kirjailijan on otettava kirjailijan työstään saamiensa verollisten tulojen osalta yrittäjien eläkevakuutus (YEL). Yrittäjän eläkevakuutusmaksu on otettava tänä vuonna, mikäli työtulo on yli 6500 euroa. Työtulo ei tarkoita samaa kuin laskutus, eikä myöskään samaa kuin se, mikä jää viivan alle. Työtulon saa itse määritellä. Kirjailijoille soveltumattoman yrittäjäeläkelainsäädännön mukaan sen tulisi vastata summaa, joka tehdystä työstä maksettaisiin ulkopuoliselle. Keskimäärin 2000 euroa vuodessa ansaitsevan kirjailijan on kyllä vähän hankala arvioida työtään tästä näkökulmasta…

Maria Syvälä

Grafomania, kirjoitusvimmaisten blogi

2009-04-03T11:43:00.002+03:00

Koska Grafomania-kirjallisuusblogilla on niin vahva pirkkalaiskirjailijaedustus, tahdon vinkata nettipäiväkirjastamme myös täällä.

Grafomania on kuuden kirjailijan yhteinen nettipäiväkirja. Se on perustettu vuonna 2005. Tällä hetkellä kirjoittajia on kuusi: Markku Karpio, Anneli Kanto, Jukka-Pekka Palviainen, Sari Peltoniemi, Salla Simukka ja allekirjoittanut.

Milan Kundera kirjoittaa grafomaniasta teoksessaan Romaanin taide (WSOY, 1986) seuraavasti: “Grafomania. Halu kirjoittaa kirjeitä, päiväkirjoja tai perhekronikoita (itselleen ja lähimmilleen) ei ole grafomaniaa, mutta halu kirjoittaa kirjoja (tuntemattomille lukijoille) on. Se ei ole maniaa muodon luomiseen vaan oman minuutensa toisille tyrkyttämiseen. Vallantahdon groteskein versio.”

Koska Kundera pelkää, että romaani kuolee eikä jäljelle jää kuin “grafomaanien loputon pälpätys”, olemme päättäneet kirjoittaa paitsi romaaneja myös grafomaanista pälpätystä blogiimme.

Timo Nurmen Uusi suomen kielen sanakirja (Gummerus, 1998) on määrittelyssään armollisempi. Grafomania on lyhyesti kirjoitusvimma.

Kirjoitamme säännöllisen epäsäännöllisesti kirjoittamisesta, lukemisesta, kirjailijan arjesta... Kaikesta mahdollisesta ammattiimme liittyvästä.

Tervetuloa siis lukemaan ja keskustelemaan myös Grafomaniaan!

Terhi Rannela

Uusia mahdollisuuksia tiedottamiseen kirjailijoille

2009-03-31T10:44:00.003+03:00

Tuore pirkkalaiskirjailija Carita Forsgren näyttää ennakkoluulottomasti mallia siitä, kuinka käyttää nettivideota kirjasta tiedottamiseen. Oheinen video käsittelee hänen historiallista romaaniaan Kolmen kuun kuningatar.

Tarvitset flash player 8 katsellaksesi videota.

Tuula-Liina Varis Pirkkalaiskirjailijoiden vieraana

2009-03-30T15:21:00.032+03:00

26.3.09 Telakka.

Kuka meistä kirjailijoista kehtaa tunnustaa tutuille, kuinka vähän rahaa yhdestä kirjasta heruu sen tekijälle? Niinpä. Ei ole järin inspiroivaa mennä julistamaan maailmalle, että tämä suuri kirjallinen nero tässä venyttää senttiä köyhyysrajan alapuolella.
Mutta kipeistäkin asioista kannattaisi puhua, nostaa kissa pöydälle, jotta tilanteeseen saataisiin joskus muutos. Tähän avoimuuteen ja rehellisyyteen pirkkalaiskirjailijoita patisti Kirjailijaliiton tuore puheenjohtaja Tuula-Liina Varis, joka kävi kuukausikokouksen vieraana maaliskuun viimeisenä torstaina Telakalla.
Suoruuteen on kyllä syytä, todettiin alustuksen jälkeisessä keskustelussa. Aika moni kirjallisen alan ulkopuolella luulee, että kirjailijat elävät hyvinkin vauraasti. Julkisuudessa kerrotaan satumaisia lukuja muutaman menestyjän verotuloista ja ehkäpä isot kirjallisuuspalkinnotkin omalta osaltaan luovat harhaa kirjailijoiden makeasta elämästä.
Mutta itsehän me tiedämme, missä todellisuudessa sanataiteilijat elävät. Yhdestä kirjasta kirjailija saa bruttona pari, kolme euroa - lastenkirjailija vielä vähemmän - ja apurahat laahaavat kaukana jälkijunassa, kun niitä suhteutetaan siihen, paljonko eläminen ja asuminen maksavat nykyisessä Suomessa. Viime vuosina yksityisen tuen osuus apurahoista on kasvanut. Sekin lisää epävarmuutta: kuinka tälle tuelle käy jatkossa, jos ja kun säätiöiden tuotot ovat sulaneet talouskriisin myötä?
Eläkeasiat ovat rempallaan, tuoreet parannukset koskettavat lähinnä nuorempaa kirjailijasukupolvea, heitä, jotka alkavat nostaa eläkettä noin 30 vuoden kuluttua. Takaisin 15 vuoden apurahat!
Silti kirjoja ostetaan. Kustannustaloissa voidaan lihavasti. Ainoa, jolla menee taloudellisesti huonosti on kirjailija. Onko reilua, että juuri kirjailija on kirjankustannusprosessissa se tyyppi, joka saa käteensä vähiten rahaa?
Mennäänkö lakkoon?
Onneksi Kirjailijaliitolla on nyt topakka puheenjohtaja, joka varmasti on nainen paikallaan ajamaan jäsenistön etua näissä tärkeissä kysymyksissä. Rivijäsenkin voi tehdä osuutensa, muun muassa viedä liittoon sanaa siitä, millaisia kustannussopimuksia ja tekijänpalkkioprosentteja viime aikoina onkaan nenän eteen toimitettu.
Telakalla kokoontui muuten aika iso joukko pirkkalaiskirjailijoita, kolmisenkymmentä, vaikka kokous järjestettiin nyt arki-iltana eikä perjantaina, kuten totuttu tapa on ollut. Telakan atmösfääri oli mainio, siellä voisi kokoustaa toistekin, kunhan se ravintolalle sopii. Huhtikuun lopulla ei sovi, joten näkemisiin MAANANTAINA 27.4. Kahvila Valossa klo 18.30. Silloin saamme myös vieraan Kirjailijaliitosta - toiminnanjohtaja Päivi Liedeksen. Hyvin on vielä aikaa kaivaa Google-sopimus pöytälaatikosta.

Katariina

Linkki Helsingin Sanomien Pirkkalaiskirjailija-artikkeliin

2009-03-27T15:34:00.002+02:00

12.3 Helsingin Sanomien kulttuurisivuilla oli puolen sivun artikkeli Pirkkalaiskirjailijoista ja Pirkkalaisten uusien kotisivujen äänitearkistosta. Jos et ole artikkelia vielä lukenut, niin pääset lukemaan sen seuraavien linkkien kautta:

- Pääjuttu

- Poimintoja äänitearkistosta

- Taustaa: Pirkanmaalla tehdään ja tallennetaan kirjallisuutta

2009-03-18T18:38:00.001+02:00

Hei,
olen jo melkein täällä. Ensimmäinen bloggaus-yritys.
Siinä tärkeimmät.
Ulla V.

Pirkkalaiskirjailijat Hesarissa!

2009-03-12T11:49:00.004+02:00

Hyvät ystävät ja kollegat, lukaiskaapa tämän päivän Hesari. (12.3.2009) Elämme aikaa, jossa paikallinen aviisi ei huomioi kotikaupungin kirjallisuutta eikä kulttuuritekoja. Onneksi valtakunnan ykköslehti tasoittaa tilannetta! Reilu puoli sivua juttua pirkkalaisten uusista nettisivuista. Erityisesti äänitearkistosta, mutta kommentteja on kyselty myös jäseniltä.

Kun Ollilan Simo sai digitoidut kuukausikokousäänitteet käsiinsä ja alkoi tehdä nettisivuja, mies vakuutti, että tällä aineistolla ylitetään uutiskynnys. Eikä väärässä ollut. Nyt meillä on valtakunnan fiksuimmat ja toimivimmat sivut. Tästä on hyvä jatkaa profiilin terävöitystä ja päivitystä. Meillä on hiton hienoja kirjailijoita elävien kirjoissa, mutta usein lehdissä haetaan Hesan tekijöille vastapainoa vain Turun runoliikkeestä.

Tampere on kirjailijoiden kaupunki. Jos paikallinen päivälehti on sen unohtanut, taistellaan kirjallisen kulttuurin puolesta muilla foorumeilla. Tämä tiedosti myös kirjasto, joka järjesti pari viikkoa sitten tamperelaisten kirjailijoiden illan. Ja Metson sali oli tietty tupaten täynnä. Tamperelaiset haluavat lukea, nähdä ja kuulla kotikaupunkinsa kirjailijoita. Hienoa!

Kirkasta kevättä, terveisin

juha siro

Viikko aikaa hakea Tarttoon

2009-03-09T12:05:00.003+02:00

Maaliskuuta mennään, ja vielä on viikko aikaa hakea kirjailijastipendiä Tampereen ystävyyskaupunkiin Tarttoon tämän vuoden marraskuulle.

Stipendi on aika houkutteleva, ainakin sellaiselle kirjailijalle, joka voi irrottautua arjestaan neljäksi viikoksi muille maille eikä kovin kauaskaan tässä tapauksessa. Tampereen kaupunki myöntää Tarttoon lähtevälle kirjailijalle tuhannen euron stipendin. Siihen sisältyvät matkakulut. Tampere Maja tarjoaa kirjailijalle 2.11.09-30.11.09 ajaksi vierastalostaan viihtyisän vinttikamarin (sis. mm. sängyn, pöydän, mikroaaltouunin, suihkun, internetyhteydet) ja aamiaisen. Sekä mahdollisuuden tavata paikallisia kirjailijoita, solmia kontakteja ja nauttia paikallisesta kulttuurista monin tavoin. Kirjailijamme pääsee myös osallistumaan Tarton Kirjailijaliiton järjestämään yhteiseen kirjailijailtaan ja voi - halutessaan - kertoa jotain itsestään ja työstään sikäläisille kollegoille.

Vapaamuotoiset hakemukset työsuunnitelmineen on toimitettava Tampereen kaupungin kulttuuritoimeen 16.3.09 klo 15.45 mennessä. Kuoreen merkintä "kirjailijastipendi Tarttoon". Valinnan tekevät edustajat kulttuuritoimesta, Pirkkalaisista, Viitapiiristä ja Tampere Maja Säätiöstä. Stipendin saajalle ilmoitetaan henkilökohtaisesti.

Tartto kutsuu!

Katariina

Panu Rajala Waltarin matkassa

2009-02-28T14:34:00.009+02:00

Perjantai 27.2.09 Laterna.
Parikymmentä pirkkalaiskirjailijaa kuunteli keskittyneesti, kun yhdistyksen oma jäsen Panu Rajala kertoi kyydistään Mika Waltarin matkassa. Kuulimme herkullisia anekdootteja niin Mika Waltarin häikäisevän uran varrelta kuin elämänkerturi Rajalan palkitun Unio Mystican tekovaiheista.
Panu syttyi Waltariin jo nuorukaisena ja kirjoitti Sinuhesta tärkeitä lauseita muistivihkoonsa. Nuorena kirjallisuudenopiskelijana hän sai tilaisuuden tutustua paremmin maestroon, joka otti Rajalan ovella vastaan syvään kumartaen. Herrasmies mikä herrasmies. Samaan Tunturikatu 13:n asuntoon Panu asteli vuosikymmeniä myöhemmin tehdessään Unio Mysticaa. Kirjailijan tytär ja oikeuksienomistaja Satu Waltari on jättänyt asunnon siihen kuntoon ja kalustukseen, missä se oli isänsä vielä eläessä. Kuulemma tuhkakupissa on vielä Mikan savukkeen tuhkaakin...tosin sitä Rajala ei ollut havainnut.
Panu kertoi elävästi ja hauskasti kokemuksistaan kahden tiukan mimmin, Waltari-tutkija Ritva Haavikon ja Satu Waltarin välisessä puristusotteessa. Laajaa elämänkertaa Mika Waltarista pidettiin kustantajallakin aika mahdottoman tehtävänä, mutta lopulta Rajala onnistui saamaan paljonkin uutta tietoa tutkijoihin aikaisemmin hyvin kylmäkiskoisesti suhtautuneelta Satu Waltarilta - muun muassa pitkien puhelujen aikana. Ammattimiehen työtä! Erityisen mielenkiintoista oli kuulla, kuinka Rajala sai haltuunsa kopiot nuoren Mika Waltarin kirjeistä Jalo Sihtolalle...
Ja yli 800-sivuisen Unio Mystican kirjoitustyöstäkin kuulimme. Panu ryhtyi urakkaan varsinaisesti syksyllä 2007 ja työ sujui innostuksen, inspiraation vallassa. Sujuvaa, lennokasta matkantekoa siivitti vapaus kirjoittaa ja kertoa juuri, kuten hän itse halusi. Poissa olivat tieteellisen tutkimustyön paineet.
Meitä pirkkalaisia kiinnosti myös Waltarin suhde Väinö Linnaan, mistä Panu kertoi joitakin viitteitä. Waltari oli ehkä hivenen shokissa Linnan menestyttyä suomalaisista sotajermuista kertovalla Tuntemattomallaan ja myöhemmin Täällä Pohjantähden alla -trilogialla. Kertoivathan kirjat siitä Suomesta ja niistä suomalaisista, jotka olivat jääneet helsinkiläiselle keskiluokan kasvatille ja papinpojalle vieraaksi. Hänellä saattoi olla aikeita kirjoittaa suuri suomalainen nykyaikaan sijoittuva romaani, mutta Linnan menestys ehkä osaltaan vaikutti siihen, että Waltari suuntasi takaisin historiallisiin aiheisiin.
Tästä kaikesta ja paljon muusta syntyi vilkas keskustelu, jota jatkoimme vielä kotvasen pyöreän pöydän ympärillä Panun odotellessa Helsingin junaa. Paikalle Laternaan olisi mahtunut enemmänkin pirkkalaisia, mutta hyvä näin - ilta sujui leppoisasti ja aivan kuin jostain verhon takaa olisi meitä tarkkaillut muuan myhäilevä hahmo, syvään kumartaen...

Risto Lindroosin kirjailijaesittely

2009-02-27T11:20:00.003+02:00

Tampere 27.2.2009. Olen Risto Kalervo Lindroos.Olen syntynyt 6.1.1950 Tampereella. Jo 50-ja 60 luvuilla Kurun Luoteenkylän kansakoulussa ja Kurun kansalaiskoulussa tunsin palavaa viehtymystä kirjoittamiseen. Lähdin oppivelvollisuuteni suoritettuani 1965 Ruotsiin töihin.Työskentelin 1965-1967 Mölneby-nimisellä paikkakunnalla ; kärräsin ja lastasin tiiliä tiilitehtaalla ja naulailin trukinlavoja ja silakkalaatikoita Ekmanin velvesten sahalla. Palasin Tampereella kevättalvella 1967 ja menin moottorikorjaamoon mopolähetiksi. Ajoin seuraavana vuonna 1968 ajokortin, joka heltisi ensimmäisellä yrittämällä. Ajokorttini on muuten edelleen voimassa, vuoteen 2020 saakka ! Armeijaan lähdin alkuvuodesta 1970, ja sotilasurani kehitys oli se, että olin ensin alokas, sitten ratsumies, sitten keittiömies. Palvelin niin hyvin, että sain kaikilta osin kiitettävän sotilaspassin ja korpraalin arvon. 80- luvulla kertausharjoituksissa minut ylennettiin alikersantiksi.
Varsinainen kirjailijantyöni on alkanut jo 60-luvun lopulla, jolloin liityin Tampereen Työväenopiston kirjoittajapiiriin, jossa opettajanamme aluksi oli kirjailija Reino Mantere. Se oli todella kirjoittamiseen innostava kirjoittajapiiri, jossa antaumuksella syvennyimme teksteihimme. Tunnusomaista kirjoittajapiirille oli luova yhteenkuuluvaisuuden henki. Monista tuohon kirjoittajapiiriin osallistuneista ovat myöhemmin julkaisseet hyvät arvosanat saaneita teoksia ja kirjoituksia. Kirjoittajapiiriin tuli opettajaksemme myös kirjailija Tauno Kaukonen, myöhemmin Orvokki Autio, Kullervo Järvinen ja Väinö Kirstinä, joille kaikille olen suuret kiitokset velkaa rohkaisusta, opetuksesta ja myönteisestä suhtautumisesta kirjoittamiseen. Olen ollut myöhemmin sitten Saara Kesävuoren, Niina Hakalahden ja Tuija Välipakan opissa, kunnioitan ja rakastan heitä ja kiitän heidän panoksestaan kirjailijantyöni edistämiseksi. Ensimmäisen käsikirjoitukseni ERIKOINEN PÄIVÄKIRJA vein henkilökohtaisesti Jyväskylään Gummerrukselle 1974. Käsikirjoitus kuitenkin palautettiin, ja oli kustantajan edustaja Juhani Syrjä kirjoittanut lähetekirjeeseen ystävällisen palautteen, jonka mukaan käsikirjoitus ei sellaisenaan kustannettavaksikelpaa !? " Hieman enemmän aikaa ja tupakkaa - jos olette tupakkamiehiä"- kirjoitti Juhani Syrjä silloin.
Vaikka käsikirjoituksiani on hylätty pitkälti toistasataa, en ole lannistunut. Tosin ihmettelen kustantajien nurjamielistä asennetta julkaista varsinkin lyriikkaa. En ymmärrä sitä skitsofreniaa : toisaalta huudetaan runouden perään, mutta samalla kustantajat hyljeksivät runouden kustantamista.
Kirjailija Tauno Kaukosen kehoituksesta aloin hakemaan Tampereen kaupungin kulttuuritoimesta apurahaa kirjoitustyöhön. Olen hakenut kaupungin apurahaa yli 30 kertaa, ja jokainen apurahahakemukseni on jostain ihmeen syystä hylätty, jokainen, aina sieltä 70-luvulta saakka. Samoin Pirkanmaan taidetoimikunta on hylännyt jokaisen apuraha-anomukseni 80- luvulta saakka. Tämän olen kokenut hyvin raskaasti, henkilööni kohdistuvana syrjintänä, josta epäkohdasta pitäisi keskustella kulttuuripiireissä. Tosin en ole ainoa kulttuurihenkilö, jota on apurahojen jaossa syrjitty, huonoa kohteluaan noitui äskettäin Yle Teeman kanavalla elokuvaohjaaja Mikko Niskanen, Spede Pasanen hajoitti kirveellä filmejään protestiksi syrjivästä apurahapolitiikasta, ja Timo K Mukka sai ensimmäiset apurahansa vasta kolmannen kirjansa jälkeen !?
Onnittelen kuitenkin kaikkia taiteenharjoittajia, jotka saavat apurahaa luovaan toimintaan, ja näyttävät näin hyvää esimerkkiä, että ainakin jotkut saavat. Apurahan saajat ansaitsevat tunnustusta siksikin, että ylläpitävät meille kirjailijoillekin niin tärkeätä järjestelmää.
Esikoisteokseni SODANNÄLKÄINEN MAISEMA julkaistiin LIKE KUSTANNUKSEN kustantamana 1996 ja toinen teokseni RUNOILIJAPOIKA vuonna 2000. Tästä olen LIKELLE hyvin kiitollinen, koska koko 1990- luku oli pahinta lama-aikaa Suomessa. LIKEN panos kirjailijantyölleni on ollut suurten kiitosten arvoinen, todella suuri kulttuuriteko !
Tamperetta sanotaan kirjailijoiden kaupungiksi, mutta sitä se ei ole kaikille kirjailijoilleen.
Kaunokirjalliset tuotteeni ovat olleet kirjakauppamyynnistä loppuunmyytyjä jo vuosia, ja jos kustantajien nyreys julkaista lyriikkaa jatkuu, ei hyvältä näytä.
Mutta vielä tässä on tarkoitus jotain yrittää, kun eläkkeellä ollessa on aikaa kirjoittaakin. " Ans kattoo ny mihin suuntaan kulkeutuu" Kyllä sitä jotakin tarttee yrittää sano Lyyti kun ryhtyi kirjottaan ! Ystävällisesti 27.2.2009 Risto Lindroos

Entä kun se on valmis?

2009-02-25T14:45:00.003+02:00

Ihmistervehdys!

Kuvitellaan seuraava tilanne.

Saat idean. Ideasta tulee luonnos. Luonnoksesta tulee käsikirjoitus. Käsikirjoituksesta tulee työstettävä nippu kirjaimia. Sitten siitä tulee valmis ja se luovutetaan. Mitä sen jälkeen? Mitä kirjoittaja kokee kun teksti viedään pestäväksi ja kapaloitavaksi?

Kuinka käsitellä uloshuokaisun jälkeistä oloa? Ja millainen se kullakin on?

Kysyy Sutenne, jolla on "luomisen ja tuhoutumisen tasapainon jälkeinen ihmetys" ja tyhjät kädet

Kaikkikäypä palaute kiireiselle kustannustoimittajalle ja vähän muillekin

2009-02-18T13:17:00.003+02:00

Tervehdys kollegat,

kun sulattelen tässä omalta kustannustoimittajalta saamaani palautetta ja märehdin siihen liittyviä tunteita, ajattelin kirjata tähän ns. universaalin palautteen. Se on kätevä olla jokaisen tekstinlukijan tietokoneen työpöydällä, helposti lähetettävissä. Erityisen kätevä se on kiireiselle ja käsikirjoituksiin tuskaantuneelle, kaiken muun hänelle sälytetyn työn näännyttämälle kustannustoimittajalle, joka kaiken lisäksi juoksee kokouksesta toiseen. (Tähdennettäköön, ettei tällä jutulla ole mitään suoraa yhteyttä omalta lukijaltani saamaani perusteelliseen ja mietittyyn palautteeseen; tai jos on, se on silkkaa sattumaa).

Tässä siis moneen tarkoitukseen sopiva palaute:

Tiivistä. Karsi adjektiiveja. Älä toista turhaan. Syvennä henkilökuvaa ja dialogia. Tiivistä. Karsi. Älä maalaile. Varo näyttämästä ja kertomasta samaa asiaa. Selvennä juonenkulkua. Kill your darlings (myös se päähenkilön rakastettu). Älä sekoita aikatasoja. Vältä pluskvamperfektiä, se on raskas aikamuoto. Tiivistä ja karsi. Ole tarkkana, kun siirryt näkökulmasta toiseen. Jos vaihtelet kertojanääntä, katso että eri kertojat ovat keskenään erilaisia.

Tiivistä ja karsi. Kärsi. Riko ensin porsliinit, laske kahteensataan ja soita minulle vasta sitten. Jatka kirjoittamista.

:-)

Jyrki

Kissa nostaa häntää...

2009-02-16T16:33:00.002+02:00

Tämä on mainos. Mutta on tässä infoakin. Googlaa Sanojen aikaan, Helsingin kaupunginkirjaston sivuille. Viikon kirjailijana allekirjoittanut. Asiaa runon ja proosan suhteesta. Ja maininta uudesta romaanista. Marilynin hiuspinni julkaistaan ensi syksynä.

terveisin Juha Siro

Käräjillä tavataan

2009-02-12T09:57:00.002+02:00

Torstaiaamua toverit!

Kun Helena Sinervo kirjoitti Eeva-Liisa Mannerista fiktiivisen ja Finlandialla palkitun romaaninsa syntyi kova kohu. Mitä toisen ihmisen elämästä saa kirjoittaa?

Kun Susan kirjoitti Matista intiimejä asioita, syntyi sähellys, jota on ratkottu oikeusasteissa ties miten kauan. Hällä väliä. Kirja Pääministerin morsian joutaa maailman viimeisenä luettavien kirjojen kasaan. Se, mitä toisesta ihmisestä voi ilman juridisia seuraamuksia kirjoittaa on kiinnostavaa.

Tämän aamuisessa Hesarissa on asiasta napakka juttu. Saska Saarikosken palsta kannattaa lukea. Kriitikot ja kirjallisuudentutkijat eivät ole pystyneet määrittelemään mikä on omaelämäkerrallista kirjallisuutta. Tai onko kaunokirjallisella kerronnalla enemmän vapauksia kuin totuutta tavoittelevalla dokumentoinnilla. Hovioikeudella on noihinkin kysymyksiin selkeä vastaus. Ja pitää ollakin, koska se antoi tuomion tekeleestä, jossa kirjoittaja kuvaa kahden ihmisen yhteisiä kokemuksia. Tällä logiikalla alkaa syntyä selvää jälkeä. On siinä hyvätkin puolensa. Paskakirjallisuus vähenee. Huoleni kääntyy ensin mainitsemaani tapaukseen. Miten olisi aikanaan käynyt oikeudenkäynnissä Sinervo vastaan Manner? Helenahan esitti Eeva-Liisan seksuaalisesta suuntautuneisuudesta kiistellyn väitteen.

No, lukekaa Saskan kolumni. Hän on lopuksi sitä mieltä, että Vanhanen on vellihousu. Taitaa olla oikeassa. Mutta laki, joka määrittelee selkeästi kirjallisuuden lajit, voiko sellaista olla? Mitähän mieltä tästä on pirkkalaisten tuore jäsen, Jarkko Tontti, joka on Brysseliä myöten pätevöitynyt lakimies.

Juha Siro

Järisyttävä uutinen suoraan suolta!!

2009-02-08T14:17:00.002+02:00

Hello ystävät!

Olen seurannut miten päivälehdet lähestyvät yhä kiihtyvällä tahdilla iltalehtien formaattia.

Jos kulttuurisivun pääuutisena on elokuvajuhlien parhaiden töiden palkitseminen, siinä keskitytään filmitähtien iltapukuihin palkintogaalassa.

Se on vielä kovin intressanttia kamaa verrattuna Aamulehden Sunnuntai-osion aloitusjuttuun 8.2.09. Hilkkua vaille koko sivun kattavan jutun lyhykäinen ja ympäripyöreä teksti kiteytyy alaotsikkoon: "Esa Teivaalan suku omistaa suon, jolla kuvattiin Amazing Race -sarjaa kesäkuussa 2006". Eikä muuta.

Tuli mieleen Kummeli ja Mauno Ahonen. Sketsien Ohranjyvässä viihtyvä tähtireportteri teki juttuja tämän tason uutisista. Jutun palstatila maksaisi Aamulehden millihintojen mukaan liki 15.000 euroa. Me, jotka olemme valitelleet kulttuurijuttujen alasajoa Aamulehdessä olemme kuulleet aina saman selityksen: "Ei ole tilaa." Millä ihmeen logiikalla niitä löytyy näin järisyttäville paljastuksille: "Helikopterikin pörräsi kuvaamassa ilmaotoksia."

Tajuan päivälehdistön tiukan raon mediakulttuurin murroksessa. Siksipä luen myös Hesarin. Useimmat ystäväni ovat tiputtaneet huonomman vaihtoehdon pois ja lukevat vain sitä. Nuoret eivät juuri lehtien sivuja kääntele. Viestinnän tulevaisuus on bittimedioissa ja netissä. Perusoletuksena on silti pidettävä edelleen, että on kohderyhmää kiinnostavaa sanottavaa.

Siirryn hämmästyksen silaamista haukuista kehuihin. Tänä aamuna tuli aloitettua Timo Hännikäisen kirja "Ilman". Esseet kertovat pakkoselibaatin kiusaaman miehen tunnoista. Suurin osa suomalaisesta esseistiikasta on näivettynyt omaan koloonsa. Niiden "setämäiset" ja ennalta arvattavat aiheet päätyvät ennalta arvattavaan lopputulokseen. Hännikäisen pohdinnassa on raikasta rosoa ja sellaista itsensä likoonlaittamista, josta syntyy syntyy maukas soppa. Antti Nylenin "Vihan ja katkeruuden esseet" on toinen kokoelma, jonka lävitse puhaltelevat raikkaan anarkistiset tuulet. Kuinka ollakaan, kummankin kirjan on kustantanut turkulainen Savukeidas. Runobuumin jälkeen tulee esseistiikkabuumi. Sanokaa minun sanoneen.

Juha Siro

Lautakuntien tehtävä

2009-02-08T11:10:00.003+02:00

Finlandia- ja Runeberg -palkintolautakuntien tehtävä on nimetä heidän mielestään vuoden paras kotimainen kauno. Tänä vuonna molemmat päätyivät Sofi Oksaseen. Molemmat yksimielisesti tai äänestämällä, sama tuo.
Olisiko Runeberg-raadin nyt pitänyt valita vuoden toiseksi paras, koska Oksanen oli jo ehtinyt saada Finlandian? Mielestäni ei. Silloin he eivät olisi täyttäneet saamaansa tehtävää.
Palkinnoilla ja rahastoilla on sääntönsä. Näissä tapauksissa valita heidän mielestään vuoden paras. Sosiaalisia ym. perusteita niillä ei ole, apurahoilla niitä on.
En ota kantaa siihen onko Oksasen kirja oikea valinta, koska en ole sitä lukenut. Kyllä se tuossa pöydällä makaa, mutta jostain syystä en ole sitä vielä saanut avaattaua, en vilkaistua edes aloitusta, joista olen yleensä kovasti paljon kiinnostunut. Ehkä joskus, ehkä joskus.
Kirjoittamisen jälkeen vaikeinta on lukeminen

Kullervo

Ällikällä lyöty!

2009-02-06T09:56:00.005+02:00

Hyvät ystävät, minulle on käynyt näin: ennen viime syksyä en ollut lukenut ainoatakaan Sofi Oksasen kirjaa. Epäilin, että huomiotaherättävä ulkonäkö, virolainen sukutausta ja fetissikuvat Image -lehdessä antoivat ulkokirjallista nostetta naiselle. En oikein ymmärtänyt hamppuköysiin sitomisen seksuaalisen kiihottavuuden esittelyä ja pistin Sofin kirjallisesti turhien tyyppien lokeroon.

Sitten luin Puhdistuksen ja huomasin olleeni totaalisen väärässä. Kirja on hyvä. Klassisen tragedian kaavan mukaan rakennettu romaani – huippuammattilaisen työtä. Piti kääntää kelkka. Ennakkoluuloista ei ole koskaan hyvää seurannut. Minusta tuli Sofi-fani ja ylistin kirjaa kaikille. Finlandia oli hyvä juttu. Minullekin, typerykselle, joka oli sentään osannut kehua oikeata kirjaa.

Eilen jaettiin Runeberg-palkinto. Kannustin aikanaan Björn Borgia, toivottavasti hyvä jätkä voittaa kaiken mikä voitettavissa on. Mutta se on urheilua, jossa pisteet voidaan laskea. Joku on väittänyt, että kulttuurin kentällä sellaisia mittareita ei ole. Eri raadit luovat eri painotuksia. Ei Johanna Sinisalokaan saanut aikanaan Hesarin esikoispalkintoa, se annettiin Olli Heikkoselle. Ja Sinisalolle heti perään Finlandia.

Kaikkien palkintojen kaataminen yhdelle kirjalle on outoa. Ikään kuin kirjallisuuden tasoero olisi niin valtava. Ensin yksi kirja, sitten syvä kuilu, jonka pohjalla rupusakki. Mitähän Olli Jalonen miettii... hymähtää varmaan. Fiksu mies kun on.

Olin itse viime syksynä Einari Vuorela -runopalkintoraadissa. Suomen suurin lyriikan palkinto jaetaan kolmen vuoden välein. Luettuani 125 teosta, voin vakuuttaa, että runoudesta löytyy edelleen kirjallisuuden avant garde, kärki ja rönsyt, joista kirjallisuus kasvaa. Palkitsimme Johanna Venhon kokoelman Yhtä juhlaa. Suosittelen. Runeberg -kisan kunniaksi on laskettava, että he ovat aiemmin palkinneet myös lyriikkaa.

Kirjallisuuden outo palkintosuma on hetkeksi ohi. Muistammehan Tietofinlandian, jossa mediakohina oli merkittävämpää kuin itse kirjat ja tieto. Ehkä palkintojen jakajien kannattaisi kyseenalaistaa enemmän omaa työtään.

Mutta hei! Onhan meillä palkintoraati, jonka työskentelystä ainakaan minulla ei ole valittamista. Lukuvarkaus palkitsee vuosittain alle 12-vuotiaille suunnatun lastenkirjan. Raati muodostuu samanikäisistä lapsista, eikä aikuisilla ole äänivaltaa. Kai muistatte viime vuoden voittajan. Eppu Nuotion Koko saaren Kingi. En ole vielä lukenut, mutta koetan karistaa ennakkoluuloni.

Juha Siro

Syvällistä

2009-02-05T09:30:00.003+02:00

Suosikkikirjailijani Jonathan Swiftin Tynnyritarinasta (1704) silmiini osui eräs ajatelma, jota en malta olla siteeraamatta tällä palstalla. Puhujana on yksi tekstin kertojista, Moderni Kirjailija, ja aiheena syvälliset merkitykset (suomennos minun):

"Vielä sananen aiheesta syvälliset kirjoittajat, joita ilmaantuu koko ajan lisää, ja tiedän hyvin, että viisauttaan maailma on päättänyt lukea minutkin heidän joukkoonsa. Siksi ajattelen, mitä syvällisyyteen tulee, että kirjoittajien laita on niin kuin kaivojen: tervesilmäinen ihminen voi nähdä kaikkein syvimmänkin kaivon pohjaan, jos siellä vain on vettä, ja usein, vaikka pohjalla ei olisi yhtikäs mitään paitsi kuivuutta ja tomua ja vaikka kaivo ei olisi puoltatoista metriä syvempi, sitä kuitenkin pidetään ihmeellisen syvänä siitä yksinkertaisesta syystä, että se on ihmeellisen pimeä."

Ainakin minua nauratti, eikä tuo ole ainoa kohta, joka Swiftin satiirin klassikossa naurattaa. Suosittelen!

Psykiatrin terapiakertaus

2009-02-02T17:59:00.003+02:00

Pirkkalaisten vuoden 2009 ensimmäinen kuukausikokous pidettiin pe 30.1. kahvila Valossa. Uusi puheenjohtaja piti mallikkaasti ohjat käsissään ja illan pääpuhuja, Claes Andersson veti väkeä tilan täydeltä.

Monen ammatin mies kertoi kirjailijantyöstään, erityisesti sen esteistä. Mikä saa kirjoittajan välttelemään ja lykkäämään tekstinteon aloittamista. Tuttuja tilanteita varmasti kaikille kirjailijoille.

Mielenkiintoinen näkemysero syntyi, kun pitkään psykiatrin ammatissa toiminut Clasu kertoi uudesta, vielä julkaisemattomasta tekstistään, jota hän kuvasi omaelämäkerralliseksi, hyvin totuudenmukaiseksi ja henkilökohtaiseksi. Tekstiä tuli kirjoitettua yötä myöten ja se oli "kuin kertauskurssi omasta psykoanalyysistä."

Emeritusprofessori Antti Eskola ei allekirjoittanut tällaista oman elämän lähestymistapaa, vaan kertoi myös kirjoittaneensa vastaavaa tekstiä ikään kuin ulkopuolisesta ja analyyttisemmästä näkökulmasta.

No, muunnellakseni vanhaa roomalaista sananlaskua "Mikä sopii härälle ei sovi Juppiterille", eli mikä sopii yhteiskuntatieteilijälle, ei sovi psykiatrille.

Keskustelin aikanaan tamperelaisen taiteilijan Kauko Salmen kanssa. Hän sanoi minulle: "Joku tekee taidetta nuppineulalla, toinen rautakangella - kummaltakin syntyy hyvää jälkeä." Näin se on varmaan myös kirjoittamisen kohdalla. Myös omaelämäkerrallisen.

Ja lopuksi meitä kaikkia naurattanut kysymys, jota Jaakko Syrjä uskaltautui illan vieraalta tiedustelemaan: "Voiko kirjailija olla hyvä aviomies?"

Mietitään sitä tykönämme. Niin naiset kuin miehetkin.

talviterveisin Juha Siro

Odotellessa...

2009-01-30T09:41:00.003+02:00

Enpä tullut aikoinaan kirjailijan työstä ja kirjan julkaisemisesta haaveillessani ajatelleeksi, kuinka paljon kirjaa synnyttäessään joutuu odottelemaan. Kirjoitusvaiheessa sitä odottaa erilaisia asioita: inspiraatiota, ideaa, sanaa, kielikuvaa yms.

Ja sitten, kun käsikirjoituksen viimein saa työstettyä kustantajan silmiä varten, odotus vasta alkaakin: milloin saan kommentteja? Milloin nähdään? Milloin soitat? Milloin ja milloin mitäkin. Kirjan synnyssä näyttävät lykkääntyvän muutkin asiat kuin merkitykset.

Kuinka teiltä, arvon kollegat, sujuu odottaminen? Käykö hermoille vai sujuuko tyynesti?

Jyrki

Pirkkalaiskirjailijoita Elävän kirjallisuuden festivaaleilla 14.2.09.

2009-01-22T21:46:00.001+02:00

Pirkkalaiskirjailijat Risto Ahti, Vilja-Tuulia Huotarinen, Anneli Kanto, Katariina Romppainen, Johanna Sinisalo, Maria Syvälä ja Kristiina Wallin esiintyvät Elävän kirjallisuuden festivaaleilla Tampereen Sampolassa 14.2.09.

Lue lisää Elävän kirjallisuuden festivaalista!

Messuamaan

2009-01-22T19:15:00.006+02:00

Palladium Kirjat tuo messuille esimerkiksi Seppo Järvisen runokokoelman Veden paino (2008), jossa on Juupajoella kesäpaikkaa pitävän Outi Heiskasen kuvitus. Lisäksi allekirjoittanut tuo seinille sekä Pirkkalaiskirjailijoiden kuvia, että omia valokuvia juhlavasta Alexandrian kirjastosta anno domino 2009. Kaikkien Pirkkalaiskirjailijoiden kuvia ei suinkaan näytteillä ollut viimekään vuonna, joten ei kannata suivaantua jos oma kuva puuttuu: näyttely elää.
Messuilla siis nähdään...

2009-01-22T15:40:00.002+02:00

Niin kuin huomaatte, pääsin viimein minäkin kirjoittautumaan tälle "palstalle". Kiitos Ollilan Simon.

Harjoittelen bloggailua liittymällä tuon Arto-uutisen kummastelijoihin. Uutinen antaa tosiaan kuvan, että Arto olisi pitkään etsinyt kustantajaa ja vihdoin onnistunut etsinnöissään. Ja että pian Sammakko julkaisee hänen esikoisensa.

Mikä on väärä tietoa, niin kuin tiedämme. Artohan on julkaissut Sammakolta jo monta oivaa teosta.

Kirjamessuista lisää

2009-01-22T12:54:00.003+02:00

Hello vielä pirkkalaiset! Äskeiseen postaukseeni liittyen pari asiaa messuista. Olisi mukavaa jos laittaisitte tänne tietoa kirjamessuilla julkaistavista teoksistanne. Laitan itse "ennakkomainoksen" jäsenemme Terhi Vedenkiven runokokoelmasta, johon tein juuri ulkoasun.

Istuttiin aikanaan Viita-akatemiassa samassa porukassa ja lupasin silloin tehdä nille kannet, jotka julkaisemaan päätyvät ja sitä haluavat. No... tämä oli mukava työ. Löysin kuvaksi Jaana Pauluksen hienon puupiirroksen ja sen myötä syntyi kokelmalle nimikin. Tosin se oli jo yhteen tekstiin kirjoitettu, mutta piilotteli vielä hahmoa hakien.

Joten, hei! nostakaa kissan häntää ja antakaa muidenkin tietää julkaisuistanne. Ja onhan meillä taas mahdollisuus nostaa niitä aiemminkin julkaistuja kirjoja myyntipöydälle. Käyttäkää toki mahdollisuutta hyväksenne.

terveisin juha

Outo otsikko

2009-01-22T12:22:00.002+02:00

Hello ystävät! Aamulehden uutisointi ihmetyttää. Tämän aamun (22.1.09) etusivun tärppinä oli runoilijan kuva ja teksti: "Arto Lappi löysi kustantajan". Sisäsivulla ei asiasta ollut enempää. Vain maininta, että tulevilla kirjamessuilla julkaistaan Lapin uusi kirja, jonka kustantaja on Sammakko. Miten niin löysi? Lappi on julkaissut Sammakolta jo kolme kirjaa (ellei jo enemmänkin).

AL:n etusivun teksti jättää oudon olon. Soisi, että toimittaja miettii muutaman hetken, ennen kuin naputtaa tällaisen otsikon. Usein käy muutenkin niin, että etusivun tärppikuva ja teksti lupaa jotain, jota sisäsivuilla ei sitten selvennetä tai kummemmin käsitellä.

terveisin juha

Kokemuksia Visbyn residenssistä?

2009-01-21T19:58:00.003+02:00

Tartolainen tarjous residenssistä kuulostaa hienolta, mutta olisikos kellään, kuuluvilla, kokemuksia Visbyssä sijaitsevasta pohjoismaisesta residenssistä? Lähinnä kiinnostaa se, onko tuohon BCWT-taloon mitään mahdollisuuksia päästä, jollei ole Suomen Kirjailijaliiton tai kääntäjäliiton jäsen ja suosittelema? Verkossa residenssin haku löytyy http://www.bcwt.org/1518

Marraskuussa Tarttoon?

2009-01-21T13:24:00.006+02:00

Marraskuu, kuoleman kuu... Olisiko marraskuu Tartossa tätä meikäläistä versiosta eläväisempi ja inspiroivampi? Pirkkalaiskirjailijoille tarjoutuu nyt mahdollisuus hakea Tartossa sijaitsevan Tampere Majan kirjailijaresidenssiin marraskuuksi 2009.

(Hälle, jolle Tampere Maja -nimi ei soita päässä yhtään kelloa, tiedoksi, että se on Tampereen ja Tarton kaupunkien kulttuuri- ja yhteistyökeskus, joka sijaitsee aivan Tarton keskustassa.)

Kysymys on siis Tampereen ja Tarton kaupunkien välisestä kirjailijavaihdosta, jonka merkeissä Tampereelle, Palanderin talon taiteilijaresidenssiin, tulee nyt helmikuuksi asustelemaan tarttolainen runoilija Jyri Kaldma. Aikaisemmin meikäläiset kirjailijat ovat voineet hakea Tarton residenssiin niin ikään helmikuuksi, mutta kiinnostus on ollut jostain syystä hiukan laimeaa. Jopa niin vähäistä, että viime vuonna kukaan meistä ei hakenut Tampere Majan residenssiin. Ihme juttu mielestäni. No, helmikuusta on kuulunut vähän mutinaa, se on joidenkin mielestä kehno ajankohta, joten nyt kokeillaan loppuvuotta ja sen ihanaa, tunnelmallista marraskuuta! On tietysti paljon heitä, jotka jättäisivät marraskuun kokonaan väliin, mutta ehkä se kannattaa elää juuri Tartossa?

Muuten kirjailijavaihdon käytännöt ovat ennallaan. Tampereen kaupunki myöntää Tarttoon lähtevälle kirjailijalle tuhannen euron stipendin. Siihen sisältyvät matkakulut. Tampere Maja tarjoaa kirjailijalle 2.11.09-30.11.09 ajaksi vierastalostaan viihtyisän vinttikamarin (sis. mm. sängyn, pöydän, mikroaaltouunin, suihkun, internetyhteydet) ja aamiaisen. Sekä mahdollisuuden tavata paikallisia kirjailijoita, solmia kontakteja ja nauttia paikallisesta kulttuurista monin tavoin. Kirjailijamme pääsee myös osallistumaan Tarton kirjailijaliiton järjestämään yhteiseen kirjailijailtaan ja voi - halutessaan - kertoa jotain itsestään ja työstään sikäläisille kollegoille.

Haku Tampere Majan residenssiin alkaa helmikuussa, ja Tampereen kaupunki lähettää meille kaikille siitä vielä kirjeet. Allekirjoittaneelta voi myös kysyä asiasta lisää.

Niin ja tänne blogiin otetaan mielellään kommentteja kaikilta Tampere Majan residenssissä jo vierailleilta. Huhuu, Seppo Parkkonen ja J.K.Ihalainen...

SNI:n pj eroaa

2009-01-12T16:27:00.003+02:00

Luin juuri äsken, että Nuorisokirjallisuuden instituutin puheenjohtaja eroaa tehtävästään instituutin hallituksen harjoittaman politiikan (=toimitapojen) vuoksi. Se on kyllä huikea menetys niin SNI:lle kuin Tampereellekin, ja siksi toivoisinkin, että tapauksen taustoista tulisi jotain selvyyttä julkisuuteenkin. Jos ei lehtijulkisuudessa niin edes puolijulkisessa blogosfäärissä.

Suomen kirjallisuusmuseo Tampereelle

2008-12-15T11:41:00.001+02:00

Suomen kirjallisuusmuseon luonnollinen paikka on Tampereella. Kaupunki sijaitsee eteläisessä Suomessa, seisoo erään harjun eteläisellä että pohjoisella rinteellä, liki Helsinkiä, Turkua ja Jyväskylää. Sen läheisin ympäristö on kivinen tanner, mutta alempana alkavat maisemat ja tapahtumat, jotka ovat synnyttäneet suomalaisen kirjallisuuden, joka on aaltoillut isänmaamme äidin kasvoilla kuin teräinen vilja.

Finlaysonin alueella sijaitseva työväenmuseo Werstas on tuottanut maata kiertävän Väinö Linna –näyttelyn. Pirkkalaiskirjailijatkin ovat osallistuneet sen kokoamiseen. Yhteistoimintaa tulee jatkaa, näyttelyä laajentaa. Lauri Viita, Yrjö Jylhä, Eeva-Liisa Manner, Aaro Hellaakoski, helsinkiläiset, turkulaiset, jyväskyläläiset ja muut. Heidän elämäntyönsä muokattaisiin yksi kerrallaan osaksi suurta Suomen kirjallisuusmuseo -näyttelyä.

Ajan myötä sijoitettaisiin kaikki aineisto yhteen Tammerkosken itäpuolelle Werstaan ja Finlaysonin suojiin tai länsipuolelle museokeskus Vapriikkiin ja Tampellan alueelle. Tehdään taas yhteistyötä niin kuin Tampereella on aina tehty. Keskustorin Kivikirjasto ja runopolku toimivat jo nyt sisäänheittäjinä Suomen kirjallisuuden museoon.

Vesilahdelta Elias Lönnrothkin aloitti Kalevalan syntyyn johtanee matkat. Vapauduttuani nyt Pirkkalaiskirjailijoiden puheenjohtajuudesta alan Kalevalan muistomerkin kulmilta päätoimisesti lobata Suomen kirjallisuusmuseon perustamista Tampereelle, niin että Tammerkosken kuohut näkyvät.

Tampere, vaikka on veljeksistä nuorimpia, niin sunnuntai ja pyhäpäivinä hän kirjoittelee itse kuulumisia ja yhteiskunnallisia asioita painoon lähetettäväksi. Sisältö on ytimellistä vallan, esitystapa nasevaa ja selvää useinpa nerokastakin. Suomen kirjallisuusmuseo sopii parhaiten Tampereelle.

Timo Malmi
(Pirkkalaiskirjailijoiden puheenjohtaja 2002-2008)

Yhdistyksen voima on sen yhteen kokoamissa ihmisissä

2008-12-11T14:11:00.002+02:00

Eläköön, lunta! Ulkoa heijastuva lumen valo kirkastaa mieltäni, kun puurran käsikirjoituksen parissa hiljaisessa työhuoneessani. Olen luvannut lähettää seuraavan lastenromaanini käsikirjoituksen kustannustoimittajalleni jouluaatonaattona. Ja vielä puuttuu monta lukua, tarinan ratkaiseva käännekohta sekä loppuhuipennus. Onneksi sentään tiedän, mitä tuleman pitää, ellei sitten päähenkilö keksi jotain muuta. Sitäkin tapahtuu.

Mutta mikäs tässä kirjoittaessa, kun sain eilen tuulettaa päätäni koulukeikalla. Olin mukana kuuden nuorisokirjailijan kirjatempauksessa Hämeenlinnassa. Minä ja pirkkalaiskirjailija-kollega Sari Peltoniemi Lempäälästä vierailimme Miemalan koululla, kerroimme kirjoistamme ja kirjailijan työstä ja vastailimme koululaisten kysymyksiin. Oli hauskaa. Tärkeää lukijapalautettakin saimme.

Eikä kukaan esittänyt tällä kertaa vakiokysymystä eli paljonko kirjailijana tienaa. Jostain kumman syystä monet lapsukaiset luulevat, että kirjailijat ovat upporikkaita. Joskus tekisi mieli kertoa heille, mitä oma äitini sanoi kauan sitten, kun kerroin päässeeni Viita-akatemiaan. ”Minusta tulee kirjailija”, hehkutin. ”Mieti nyt vielä, näläkäammatti se on…”, vanha äitini huokasi murheellisena. Meille ei nälkä tullut, saimme kouluilla ravitsevaa mannapuuroa.

Koululaisten lisäksi oli taas kerran virkistävää tavata toisia kirjailijoita, kohtalotovereita, yksinäisen työn puurtajia. Meidän kuuden porukassa oli muuten peräti neljä pirkkalaiskirjailijaa – minä, Sari, Jukka-Pekka Palviainen Vammalasta ja Salla Simukka Tampereelta.

Kollegoiden tapaaminen kiteytti minulle taas kerran myös Pirkkalaiskirjailijoiden merkityksen. Avainsana on vertaistuki. Yhdistys tarjoaa mahdollisuuden vaihtaa ajatuksia toisten kirjoittavien olentojen kanssa. Tilaisuuden purkaa mieltä, kysyä toisten kokemuksista, iloita yhdessä. Yhdistyksen voima on sen yhteen kokoamissa ihmisissä.

Katariina Romppainen
(Pirkkalaiskirjailijat ry:n puheenjohtaja vuoden 2009 alusta lähtien)

Tervetuloa Pirkkalaiskirjailijoiden uuteen blogiin!

2008-12-10T21:34:00.003+02:00

Tämä blogi on avoin foorumi Pirkkalaiskirjailijat ry:n jäsenille. Sen kautta kirjallisuudesta kiinnostuneet lukijamme saavat näköalan kirjailijan arkeen ja juhlaan.

Vuonna 1943 perustettu Pirkkalaiskirjailijat ry oli ensimmäinen paikallinen kirjailijayhdistys Suomessa. Yhdistyksemme on toiminut henkisenä kotina monille merkittävät jäljet suomalaisuuteen jättäneille kirjailijoille kuten Väinö Linnalle, Lauri Viidalle, F.E Sillanpäälle, Eeva-Liisa Mannerille ja Kalle Päätalolle.

Pirkkalaiskirjailijoiden toiminnan tavoitteena on innostaa suurta yleisöä lukemaan ja tuoda kirjailijoita lähemmäksi lukevaa yleisöä. Tästä työstä kertovat esimerkiksi järjestämämme kirjallisuustapahtumat sekä Tampereen keskustassa sijaitseva Kivikirjasto-veistoskokonaisuus.